OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Väsyttää niin helvetisti. Tämä voi tulla yllätyksenä kaikille, joille kerroin eilen, että Nöpsyn 1-vuotisneuvola meni kivasti. Niin se neuvolakäynti menikin. Painoa oli tullut ja pituutta samoin, minkä ansiosta se oma käyrä alkaa vihdoin löytyä ja kasvun voidaan sanoa olevan jälleen tasaista. Rokotuksia en etukäteen muistanut, vaikka muka netistä tarkistin, ettei niitä olisi tällä kerralla, mutta niidenkin antaminen meni aika kivuttomasti. Kolme pistosta, tuskanhiessä lilluva, neulakammoinen äiti ja poika, joka istui hämmästyttävän kiltisti sylissäni pistettävänä. Muutaman rääkäisyn jälkeen asia oli jo unohtunut ja poika taas oma iloinen itsensä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten tuli ilta. Nöpsyn reisiä, joihin pistettiin kaksi rokotusta, aristi niin, ettei lapsi voinut kyykistyä tai nousta seisomaan. Hän yritti kyllä monta kertaa, mutta aina liikkeen puolivälissä tuli itku. Nukkumaan mentiin aikaisin, ja oletin rokotusten vain väsyttävän lasta kuten aiemmilla kerroilla. Siihen ne sivuoireet ovat aiemmin jääneetkin, mutta viime yönä meidän perhepetiimme (olemme mummolassa lomailemassa) saapui sirkus. Se alkoi levottomana pyörimisenä, jatkui alati kuumenevalla otsalla ja huipentui kello 3:00 suoritettuun kaarelle heittäytymiseen ja huutokohtaukseen käsivarsillani. Nikottelu päättyi vasta, kun vein pojan sylissäni ulos ja hyssytin hetken. Kun lapsi rauhoittui, tarkistin huolestuneena, ettei kuume ole noussut liian korkealla. Neuvolan ohje oli antaa Panadolia, jos lämpö nousisi yli 38 asteen.

  OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös loppuyö oli levoton, ja olenkin viettänyt viime yön vauva tississäni kiinni. Ihan. Koko. Yön. Tällä hetkellä tuntuu, että romahdan hetkenä minä hyvänsä. Vaikka ensi yö on todennäköisesti helpompi, olisi ihana, että olisin saanut aamulla nukkua edes muutaman tunnin, jotta selviän tästä päivästä ilman kofeiiniyliannostusta ja läheisille tiuskimista. Niitä aamuja, joina olen saanut nukkua yksin pari tuntia, on kuluneen vuoden aikana ollut yhdellä kädellä laskettava määrä. Se on aivan liian vähän ja pelkään, koska kroppani pettää. Arki on väsyneenä sinnittelyä eikä sellaista ole tarkoitettu pysyväksi olotilaksi. No, kaipa tämä tästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän rokotussirkuksen kruunasi huomio siitä, että meillä tehdään nyt poskihampaita. Poika jättää kontatessaan jälkeensä kuolavanan, josta voisi melkein luulla talossa liikkuvan yksivuotiaan ihmislapsen asemesta vähintäänkin jättiläiskokoisen etanan. Poskarit ovat kuulemma monilla kaikista kipeimmät hampaat ja niin tuntuu olevan meilläkin. Niinpä tietenkin. Ei tässä mitään sääliä kaivata, mutta oli pakko kirjoittaa tämä kaikki ulos päästäni, etten ole koko päivää  kiukkuinen ja katkera eräälle tietylle ihmiselle, joka olisi kerrankin VOINUT ANTAA MUN NUKKUA!!!! Että sellaista.