Hieman yli puoliväli raskautta takana ja kuten jo aiemmin kirjoitin, liikkumisen minimitasolle raskauden alusta asti laskenut selkäjumitus on poissa. Lähdin eilen metsään kävelemään, mutta päädyin lopulta kiskaiseman äidin kanssa kymmenen kilometrin lenkin. Äiti varmisteli koko ajan, ettei mennä liian kovaa tai ettei mihinkään satu. Parin viikon ajan vatsaa on supistellut kevyesti raskaiden ylämäkien ja muiden ns. pinnistysten jälkeen ja tälläkin kerralla piti muutamaan otteeseen hidastaa vauhtia, kun masu tuntui hieman “kovettuvan”. Tällaisen supistukset eivät satu, mutta tuntuvat hassuilta, kun vatsa tuntuu olevan jännittyneessä tilassa eikä sitä osaa millään taialla rentouttaa.

Mietin lenkin aikana muutamia asioita, jotka istahdinkin heti kirjoittamaan tietokoneelle muistiin muille odottajille ja itselleni tulevaisuutta varten. Tässä siis pientä vinkkilistaa lenkille vatsan kanssa. Saa ja pitää täydentää, jos tulee lisää ajatuksia tai vinkkejä mieleen! 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muista masun kanssa lenkillä…

… mahdollisimman tukeva yläosa. Huomasin, että mitä tiukempi toppi ylläni on, sitä vähemmän vatsa pääsee liikkumaan ja sitä mukavammalta lenkkeily tuntuu.

… nesteytys! Varsinkin keväällä ja kesällä saattaa huomaamattaan juoda päivän aikana liian vähän, joten pieni vesipullo on hyvä idea lenkkievääksi.

… ottaa puhelin mukaan. Jos jotakin sattuu, mukana on hyvä olla kännykkä, jolla voi soittaa kyydin kotiin. Ei kannata yrittää esittää urheaa ja sinnitellä kotiin, jos olo tuntuu jotenkin pahalta, kun mukana on niin kallis aarre.

P1010049

… lenkkikengät, joissa jaloille on tarpeeksi turpoamisvaraa. Sain valita Adidaksen uudesta mallistosta itselleni kengät ja otin suosiolla omasta  normaalikoostani yhden isommat, sillä ne olivat työpäivän jälkeen sopivat.

… pitää tahti sellaisena, ettei se tunnu epämiellyttävältä. Ei ole yhtään noloa tai typerää, jos vakiolenkkiin menee raskausaikana pidempi aika kuin normaalisti.

… valita reitti, jonka varrella on pusikkoa vessakäyntejä varten. Tai vielä parempaa, jos reitin varrelta löytyy tunnelmallinen “puucee”! 😀

P1010051

On jotenkin huvittavaa, kun joku tykittää päin kasvojasi tunnin verran raskausneuvoja omien kokemustensa pohjalta, mutta toteaa lopuksi, että kannattaa olla kuuntelematta muita ja kuunnella oman kehonsa viestejä. Tuli sellainen olo, että teen tässä jotenkin nyt tuota samaa. Onneksi blogit ovat ilmiönä jo sen verran tuttu juttu ihmisille, että melkein kaikki ymmärtävät blogipostausten olevan yhden ihmisen näkökulmasta kirjoitettuja eivätkä ota muiden neuvoja ja vinkkejä sellaisina sääntöinä, jotka pätevät ihan jokaiseen odottajaan.

Olen koettanut raskauteni ajan suhtautua odotukseen sen verran rennosti, etten ole lainaillut mitään raskausoppaita tai etsinyt oikeastaan netistäkään juuri mitään tietoa. Myönnän, että googlasin sen tumman viivan, joka ilmestyi alavatsaani jossakin vaiheessa, mutta muuten olen pyrkinyt luottamaan siihen, että luonto hoitaa kyllä. En tahdo lukea liikaa synnytyskertomuksia tai varsinkaan mitää kauhutarinoita, sillä omalla kohdallani tiedän olevani taipuvainen turhaan stressiin. Siksi täällä aamiaispöydässä tunteitaan teille kirjoittelee rento tuleva äiti, joka on päättänyt, että maalaisjärki on se salainen ase, joka saa auttaa minua valmistautumaan tulevaan. Rentoa lauantaita ruudun sillekin puolelle!