Kaivelin vanhempieni luona lapsuusmuistolaatikkoani ja arvatkaapa, mitä sieltä löytyi? Maailman suloisin pari vaaleanpunaisia kenkiä. Eräs löysänilkkainen ipana (eli minä) käytti kenkiä suunnilleen 26 vuotta sitten. Majailin äitini vatsassa odotusajan nilkat äidin kylkiluiden alla, joten nilkkani taipuvat kaikenlaisista kuntoutuksista huolimatta edelleen mitä kummallisimpiin asentoihin. Juoksuharrastukseen tämä on kieltämättä tuonut omat haasteensa, mutta kyllä ne nilkat on saatu aika hyvin vahvistettua käyttökuntoon. Korkokenkien käyttämisen olen huomannut onneksi vahvistavan nilkkoja enkä ole muljautellut niitä kuin muutaman kerran sen jälkeen, kun olen alkanut korkoja käyttää. Silloinkin nilkat ovat menneet lenkillä eivätkä koroilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä päästäänkin sitten aasinsillalla seuraavaan kenkäpariin. Pikkusiskoni oli ostanut ikälopulle isosiskolleen syntymäpäivälahjaksi Marimekon Sukat makkaralla -sarjan, jota edelleen passiivisesti keräilen, jälkiruokamaljan, jonka sisältä paljastui pikkuruinen kenkäpari Bebelle. Noiden valkoisten tossujen kaveriksi innostuin itse tekemään ensimmäiset vauvaostokset Ideaparkista. Mukaan lähti mustia ja valkoisia juttuja. Mielipiteet sekä Beben sukupuolesta että syntymäajasta ovat muuttuneet, joten en luota niihin ihan täysin. Varaudun siis molempiin sukupuoliin ja synnyttämäänkin milloin tahansa kesällä. No, vähän saatan liioitella, mutta mutta uskoni ei kyllä ole ylimmillään saamieni “faktojen” suhteen! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonloppu ja varsinkin tuo sunnuntai humpsahti viime viikolla jotenkin ohitse liian nopeasti. Kirjoittelen yleensä sunnuntaina seuraavallekin viikolle juttuja ylös, koska inspiraatio iskee tuona vapaapäivistä parhaimpana lähes poikkeuksetta, mutta eilen en saanut aikaiseksi oikein mitään. Loma on siis tehnyt tehtävänsä. Huomenna olisi edessä paluu arkeen, mutta tämän päivän otan vielä rennosti. Tekisi mieli tehdä kotona pahvinen työpäiväkampa, sen verran mammalomaa tulee jo odoteltua, vaikka työstäni kovasti pidänkin. Tuntuu vaan, että päässä on aivan liikaa tavaraa tällä hetkellä. En pysty keskittymään mihinkään täysillä, kun pohdin jo seuraavaa asiaa ja edellinenkin tapaus kalvaa vielä pahimmillaan alitajunnassa.

Bebe on viimeiset pari viikkoa potkiskellut ja pyllistelly vatsassani normaalia enemmän. Eilinen huipentui siihen, kun katselin masuani ja näin villapaitaani koristavan pupun silmän liikkuvan. Nyt mennään siinä vaiheessa raskautta, kun vauvan liikkeet ovat niin voimakkaat, että sen lisäksi, että ulkopuolinen voi tuntea ne, liikkeet voi myös nähdä paljaalla silmällä välillä. Aivan kuin avaruusolentoa kantaisi sisällään. Voi pikkuiseni, miten nopeasti kasvatkaan!