Onhan noita. Pienestä potilaasta toiseen reissaavia tauteja, jotka vaihtavat omistajaa päiväkodin eteisessä. Joskus ne taudit tarttuvat äiteihinkin ja silloin ei naurata. Varsinkin, jos on töissä sellainen projektisuma, että päivän jokaiselle sekunnille riittäisi hommaa. Viime viikon päänsärky ja väsymys ehkä varoittivat tästä. Tietenkään tauti ei mene ohi päivässä, miksi edes kuvittelin niin? Tottakai se kytee ja valitsee pahimman hetken pamahtaa päälle.

Nyt makoilen peiton alla ja mietin, mitä ihmettä teen. Millä kierteen voisi katkaista? Olen vaihtanut raskaat lounaat ravintopitoisiin salaatteihin, kävelen työmatkat ja muutenkin, syön kiltisti vitamiinini eikä minulla ole koskaan kylmä. Toisaalta en ole ollut hetkeen kunnolla kipeänä eli jos nyt sairastan tämän pois alta, saatan pärjätä jouluun asti. Ah, joulu! Sen voimalla kestän tämän. ;)