En ole perinteinen kauluspaitaihminen. Tai no, jos kauluspaitaihminen määritellään ihmisenä, joka ostaa yhden kauluspaidan vuodessa ja käyttää sitä kerran, taidan ollakin. Hauskan ylipitkät hihat saivat minut ihastumaan tähän puuvillaiseen paitaan, joka olisi muuten ollut makuuni liian tylsä ja tavallinen. Vaikka vaaleansinistä raitaa on näkynyt siellä ja täällä, vasta nyt hankin sitä itselleni. Eräs Marimekon silkkimekko olisi ollut ihana, mutta se myytiin heti loppuun enkä sen löytämisen jälkeen enää ihastunutkaan muihin raitavaatteisiin. Ennen kuin nyt.

Vaaleansininen suorastaan huutaa parikseen kirkasta oranssia, joten päivän huulipunaa ei tarvinnut arpoa. Tuntuu muuten hölmöltä kirjoittaa jostakin huulipunasta, kun tekisi mieli kirjoittaa isoilla kirjaimilla tähän sata kertaa, että PALAAN EHKÄ TÖIHIN JO KEVÄÄLLÄ. Kävelin tänään keväisen Helsingin halki juttelemaan, josko alkaisin avustaa erästä yritystä pienimuotoisesti. Juttu kuitenkin lähti käsistä ja lopulta puhuimme, että jos parin kuukauden koeaika sujuu hyvin, voisin ehkä jatkaa siitä suoraan täysipäiväiseksi. Jos. Ehkä. Mahdollisesti. Hengitä syvään, Iina.

pusero – H&M

farkut – H&M

takki – JC

kengät – Paola Suhonen by Seppälä

Tiedän, ettei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta olkoon tämän kerran. Jos homma kaatuukin heti huomenna, sille ei voi mitään. Olen vaan niin innoissani! Yllätyin itsekin, että olen näköjään valmis laittamaan pojan hoitoon jo keväällä, vaikka olen koko ajan miettinyt tulevaa syksyä sopivana ajankohtana muutokselle. Ajattelin alkaa hiljalleen toisella silmällä vilkuilla työpaikkoja enkä suinkaan vastaanottaa puhelua tapaamisesta reilun vuorokauden varoitusajalla. En kestä, miten ihana keskiviikko! :)

Psst! Vasemmasta kengästä tuli isovarpaan alle rakko. Kiitti vaan.