Pokémon-päivä Tampereella
Huomenta! Puran jälleen vähän myöhässä kamerastani valokuvia, mutta postauksen aihe on onneksi aika ajaton. Tai no, ainakin tavallaan, jos olettaa, että aihe on siskoaika eikä eräs peli. Vietin toissaviikon sunnuntain Tampereella pikkusiskoni seurassa. Nukuin siskon sohvalla yön Tammerfestien jälkeen ja mietin, kuinka onnekas olen, kun minulla on pikkusisko. Jane tuntui ensimmäiset hyvin monta vuotta vain rasittavalta kakaralta, mutta vihdoin osaan arvostaa häntä. Sitten joskus, kun vanhempiamme ei enää ole, meillä on toisemme. Meitä yhdistää hyvä ruoka, huonot jutut ja nykyään tietysti Pokémon GO -peli.
Tuo peli on kyllä niin koukuttava, etten ole hetkeen ollut yhtä kiinnostunut mistään pelistä. Opetin siskolle muutaman jipon ja sisko onnessaan käytti illan siihen että lähetteli turhia poksujaan professorin luokse karkkeja vastaan. Aloitimme siskopäivämme tukevalla aamiaisella. Leivättömyys ei ole tähän asti ollut hankalaa, mutta tunnustan, että en jättänyt tuota herkullista croissanttiani syömättä. Jos joku kokkaa minulle aamiaisen, en nirsoile. Itsepä kärsin sitten seuraukset muutaman seuraavan päivän ajan.
Istuskelimme Hämeenkadulla kahvilan terassille, ostimme Glitteristä kympillä söpöt varavirtalähteet, ihailimme värikästä kulkuetta ja kävelimme pitkin Tampereen keskustaa. Jossakin vaiheessa harmitti, että piti lähteä junalle ja kohti Turun satamaa, sillä aika kului aivan kuin siivillä. Täytyy kertoa, että olen kyllä poiminut tänä kesänä marjojakin. Kenenkään ei siis tarvitse pyöritellä silmiään, miten joku Pokémon GO -peli saa porukan liikkeellee, mutta metsiin mätänevä superfood ei. Nämä vaihtoehdot kun eivät sulje toisiaan pois. Siinä kerätessähän poksumunat hautuvat kätevästi. Vaikka kuljin sunnuntain kamera kaulassa, meistä kummastakaan ei otettu koko päivänä yhtään kuvaa…
… eipä, kun otettiinpa. Tämä valioyksilö, jonka voisi ynnätä tietosanakirjaan kohtaan “riemuidiootti”! :D
(laukku saatu Olympukselta)
Katja
Itsekin olen alkanut arvostaa pikkuveljeä ihan eri tavalla joskus kymmenisen vuotta sitten, kun ei enää asuttu saman katon alla tappelemassa jatkuvasti :D
Ja tuo peli, hahaa :D Muru innosti mut lataamaan sen ja nyt ollaan hyödynnetty esim yksi kauppareissu kävellen ja poksuja metsästäen + tietty munia hautoen. Tänään käyn kotimatkan varrella kaupassa, muru tulee kuulemma junalla samaan paikkaan ja voidaan kävellä kotiin – siinä kaupan lähellä kun on aika monta pokestoppia ;) talutan sitten pyörää loppumatkan, mutta saanpahan nauttia samalla seurasta :) ja mekin ollaan käyty metsässä poimimassa sieniä ja mustikoita :’D
Iina / MouMou
Se vaikuttaa kyllä, kun ei asu enää saman katon alla.
Meillä on tänään päiväohjelmassa vaunulenkki (poksumetsästys), puistoreissu ja lisää kävelyä! :D
Lumi ja Sade Geselle
On tuo kyl kiva “harrastus”! ;) Itellä on yli sata surkeeta pokèmonii, että missä ne hyvät on..?
Sun blogia on muutenkin tosi kiva lukea!
Iina / MouMou
Niinpä! Ja huonompia pitää kerätä miljoona, että ne kehittyy hyviks! :D