Ruusukultaiset kaverukset
Nyt on flunssa selätetty ja pääsen esittelemään seuraavan joululahjani. Aivan kuin vanhoina hyvinä aikoina! Korulaatikostani löytyy ruusukultaa niin, että ranteet paukkuvat. Tälläkin hetkellä ranteessani on Guessin rannekello, joka sai loppuvuodesta vierelleen arvoistaan seuraa. Thomas Sabon siro rannekoru oli heräteostos itselle “aikaiseksi joululahjaksi”, jonka hankin itselleni, kun ostin miehelleni isänpäivälahjan. Timanttisilla oli tarjous, joten ostaessani täysihintaisen kellon, sain edullisemman rannekorun puoleen hintaan. Rannekorukin on sävyltään ruusukultainen ja toimii oivana pohjana, jos tahtoo keräillä riipuksia. On se kaunis kyllä sellaisenaankin. Riipuksia on myynnissä eri metalliväreissä, koska tuon rannekorunkin voi ostaa esimerkiksi hopeisena. Myös riipusten muotoja on tarjolla hyvin laaja valikoima. Luulisi, että jokaiselle löytyy jotakin niin monipuolisesta tarjonnasta.
Ensimmäisen riipukseni sain joululahjaksi pikkusiskoltani. Ihailin sitä jo aikaisemmin kultakaupassa ja siskoni taisi painaa ihastukseni mieleensä. Riipus asuu vielä pienessä korupussissa siihen asti, kun pääsee osaksi rannekoruani. En tiedä yhtään, millaisia riipuksia sen lisäksi tahtoisin, mutta eiköhän suunnitelma selkiydy, kun vierailen Thomas Sabon liikkeessä keskustassa. Kyllä tämä hakkaa Nomination-laattakoruni mennen tullen, vaikka ajattelin, ettei sitä voi syrjäyttää. Joululahjoista onkin esittelemättä enää Marimekon mekkoni ja uudet lasini. Niin, ja sain sähköhammasharjankin. Se on paras! Nyt täytyy kuitenkin vaihtaa tämä Hennesiltä ostettu paituli johonkin arkisempaan, sillä edessä on siivousta ja muutaman tunnin päästä muskari. Sinne on pakko vaihtaa päälle jotakin joustavaa ja mukavaa, muuten ei tule leikkimisestä yhtään mitään. ;)
Saana Väliheikki
Miten kaunis aikarauta! Ruusukulta on niin kaunis väri! Tuli kellokateus..
Iina M.
Se on kyllä. Toivottavasti en kyllästy ikinä ruusukultaan. :)
Unna
Näyttääpäa hyvältä siun tukka. Ilmeisesti kasvatat nyt oma väriä? Ei kannata säikähtää sitä juurikasvun harmautta, koska oma väri on sit lopulta aivan muuta.
Itselläni kävi hauskasti! Nimittäin värjäsin hiuksia kauan lorealin Sofia sävyllä, kun se oli miusta niin hurjan kaunis ruskean sävy. Siitä juurikasvu erottui rumana ja harmaana, hyh!
Lopetin hiusten värjäyksen ja leikkasin lyhyet hiukset ja annoin vaan kasvaa. Nykyisin hiukseni ovat täsmälleen saman väriset kuin tuolla sofialla värjätessä, värjäsin siis omalla värilläni käytännössä vuosikausia :D
Iina M.
Ainakin tähän asti kasvatin. Nyt kyllä ärsyttää tyvi niin, etten tiedä, miten selviän tästä. Olisi kyllä ihana yllätys, jos se oma sävy olisi kiva! :)
Unna
Usko vaan: se on kiva. Kaikkein parasta on, kun hiusten hoitoon ei tarvitse käyttää enää niin paljon tököttejä vaan vähempi on enempi. Lisäsin vasta pakkasten tultua hoitainetta hiusten hoitoon poistamaan hiusten sähköisyyttä…mut taidan senkin vaihtaa kookosöljyyn :)
Iina M.
Se kyllä houkuttaisi. Värjäysrumba on sekä kallista että ärsyttävää, ja vaihtelua saisi kuitenkin muuttamalla hiusten mallia. Mutta millä ihmeellä tätä tyvikasvua saisi hämättyä vähän siedettävämmäksi? Vai onko tämä taas niitä asioita, jotka häiritsevät tasan itseä? :)
Peura
Ruusukulta ♥ Yritin yksi päivä googlata, saisiko esim. kihlasormuksia jostain ruusukultaisina. Eikä löytynyt oikein mitään, ja ne mitä löytyi oli tosi kalliita ja/tai olivat jotain übertimanttisia millaisista en itse tykkää. Siinä olisi jollekin bisnes kun tekisi simppeleitä ruusukultasormuksia! ^-^
Iina M.
Voi kökkö, sellainen olisi kyllä ihana. <3