Suuri blogihuijaus
Tiedättekö sen tunteen, kun ympärillänne hälistään ja huudetaan koko ajan? Ette kuule edes omia ajatuksianne ja kesken tekemisen unohdatte, mitä edes olitte tekemässä, kun joku repii teitä taas puntista. Ette oikein tee mitään, mutta teette kaikenlaista. Tällaista hälinää löytää työpaikalta, kotiäidin arjesta, kahviloista ja oikeastaan kaikkialta, mutta väitän, että se on erityisen raskasta silloin, kun hälinä täyttää pään kotona. Kodin pitäisi kuitenkin olla paikka, jossa voi rauhoittua ja rentoutua, joten hälinä, jota ei voi kontrolloida ainakaan täysin, on todella väsyttävää. Aina välillä hälinä kuitenkin menee päiväunille hiljenee. Silloin hörppään kylmää limonadia, hengitän syvään ja mietin, mikä onni on saada syödä lounasta rauhassa. Ihan täydellisessä hiljaisuudessa.
Viime aikoina on kirjoiteltu paljon siitä, miten valheellisen kuvan blogit ja sosiaalinen media ihan yleensäkin antaa ihmisestä ja hänen tekemisistään. On kuvakulmia, joilla vartalo näyttää paremmalta. On valaistuksia, jotka saavat rypyt näyttämään hieman vähemmän syviltä ja ihon terveemmältä. On asuja, jotka kuvasta pois jääneet kengät olisivat vain pilanneet. Tällaiset kuvat saavat muut ihmiset helposti kuvittelemaan, että muilla elämä on täydellistä. Kuvilla kaunistellaan ja jopa huijataan oma elämä paremmaksi. Ensin tästä ilmiöstä syytettiin bloggaajia, mutta nyt muutkin suodattavat elämänsä julkiseksi esimerkiksi Instagram-kuvapalvelussa, jossa voi jakaa omia kuviaan kaiken kansan nähtäville tai vaikka vain rajatulle yleisölle.
Siihen, etten tämän kuvasarjan sijaan julkaissut vain tuota yllä olevaa kuvaa missään, on siis syynsä eikä postauksen alun jaarittelu ollut vain turhaa tajunnanvirtaa. Tuossa keittiönpöydästämme otetussa kuvassa näkyy selkeästi, millaisen hetken keskellä hiljaisuudestani nautin. On sekaista ja hämärää, mutta keskityn jokaiseen sushipalaan, ja oikeastaanhan siihen kohtaan pöytää, jossa istun, osuu ulkoa aika kaunis luonnonvalo. Miksi en kuvaisi sitä, mihin keskityn ja mikä minulle on tärkeää? Jos vauvantarvikkeiden, kosmetiikan, mainosten ja roskien keskellä nautin siitä, että lasissa kuplii limonadi ja sushi on hyvää, miksi en voi kuvissa sulkea pois sitä kaikkea, minkä suljen pois mielessäni? Onko se silloin ihan todellakin valehtelemista vaiko sittenkin näkökulman valitsemista? Sana on vapaa. :)
StyleC
Mulle bloggaamisen aloittaminen liittyi nimenomaan siihen, että arvelin sen auttavan niihin arjen suvantohetkiin keskittymisessä ja ehkä tarkoituksenmukaisessa luomisessakin – eli oikeastaan auttaa oman arjen paremmassa arvostamisessa. Ja olin oikeassa, niin se on tehnytkin :) itse siis kannatan kuvakulmien rajaamista. On hauska nähdä välillä näitä tällaisia postauksia, se muistuttaa konkreettisesti että muidenkin elämä kuvien ulkopuolella on kaaosta (siltä varalta että alitajunta oman kohinan keskellä alkaa epäillä…). Mutta pääasiassa haluan keskittyä sekä omassa blogissasi että lukemissani blogeissa näihin kauniisiin hetkiin. Sitä arkea on omassa elämässä ihan riittävästi ;)
Iina M.
Sama juttu! Niistä pienistä hetkistä on hyvä oppia nauttimaan, vaikka ympärillä olisi kaaos ja epäkohtia. :)
nasu86
eivät normaali arjessa ihmistekään paljasta itsestään kaikkea miksi sitten kuvissakaan tarvitsisi paljastaa kaikkea. yksityisyyttä sekin on! :)
Iina M.
Hyvin sanottu! :)
karkkinen
Huikea muistutus siitä, ettei kaikki (mikään) ole sitä miltä näyttää.. Kiitos tästä!
Iina M.
Se unohtuu ihmisiltä helposti. :)
Anna
Hyvä pointti, näinhän se menee! Kauniita kuvia on mukava katsoa ja inspiroitua :) Silti on alkanut tylsistyttämään somessa toinen toistaan hienommat hehkutuskuvat arjesta, kuinka elämä on niin ihanaa ja niinhän se onkin, itsekin sitä kuvailen, mutta ajattelin tälle ilmiölle vastapainona alkaa laittamaan iltaisin ihan omaan muistikirjaan paperille päivän onnellisuus -aiheet ylös <3 Voi olla täysin rehellinen ja myöhemmin, kun niitä lukee, niin jännästi muistaa ko. päivän fiiliksen. Mukavaa viikkoa! :)
Iina M.
Puolensa ja puolensa tässäkin ilmiössä. :)