OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedättekö sen tunteen, kun ympärillänne hälistään ja huudetaan koko ajan? Ette kuule edes omia ajatuksianne ja kesken tekemisen unohdatte, mitä edes olitte tekemässä, kun joku repii teitä taas puntista. Ette oikein tee mitään, mutta teette kaikenlaista. Tällaista hälinää löytää työpaikalta, kotiäidin arjesta, kahviloista ja oikeastaan kaikkialta, mutta väitän, että se on erityisen raskasta silloin, kun hälinä täyttää pään kotona. Kodin pitäisi kuitenkin olla paikka, jossa voi rauhoittua ja rentoutua, joten hälinä, jota ei voi kontrolloida ainakaan täysin, on todella väsyttävää. Aina välillä hälinä kuitenkin menee päiväunille hiljenee. Silloin hörppään kylmää limonadia, hengitän syvään ja mietin, mikä onni on saada syödä lounasta rauhassa. Ihan täydellisessä hiljaisuudessa.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime aikoina on kirjoiteltu paljon siitä, miten valheellisen kuvan blogit ja sosiaalinen media ihan yleensäkin antaa ihmisestä ja hänen tekemisistään. On kuvakulmia, joilla vartalo näyttää paremmalta. On valaistuksia, jotka saavat rypyt näyttämään hieman vähemmän syviltä ja ihon terveemmältä. On asuja, jotka kuvasta pois jääneet kengät olisivat vain pilanneet. Tällaiset kuvat saavat muut ihmiset helposti kuvittelemaan, että muilla elämä on täydellistä. Kuvilla kaunistellaan ja jopa huijataan oma elämä paremmaksi. Ensin tästä ilmiöstä syytettiin bloggaajia, mutta nyt muutkin suodattavat elämänsä julkiseksi esimerkiksi Instagram-kuvapalvelussa, jossa voi jakaa omia kuviaan kaiken kansan nähtäville tai vaikka vain rajatulle yleisölle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siihen, etten tämän kuvasarjan sijaan julkaissut vain tuota yllä olevaa kuvaa missään, on siis syynsä eikä postauksen alun jaarittelu ollut vain turhaa tajunnanvirtaa. Tuossa keittiönpöydästämme otetussa kuvassa näkyy selkeästi, millaisen hetken keskellä hiljaisuudestani nautin. On sekaista ja hämärää, mutta keskityn jokaiseen sushipalaan, ja oikeastaanhan siihen kohtaan pöytää, jossa istun, osuu ulkoa aika kaunis luonnonvalo. Miksi en kuvaisi sitä, mihin keskityn ja mikä minulle on tärkeää? Jos vauvantarvikkeiden, kosmetiikan, mainosten ja roskien keskellä nautin siitä, että lasissa kuplii limonadi ja sushi on hyvää, miksi en voi kuvissa sulkea pois sitä kaikkea, minkä suljen pois mielessäni? Onko se silloin ihan todellakin valehtelemista vaiko sittenkin näkökulman valitsemista? Sana on vapaa. :)