Suunnilleen kymmenen pisteen kevätlöytö

Tulipa shoppailtua! Tuhlasin häpeilemättä peräti 20 euroa H&M:n ALE-osastolla ja nyt kaapissani on pari kivoja nilkkureita. En sano täydellisiä, sillä aitoa nahkaahan nämä eivät ole. Muuten kengissä on kyllä ihan kaikki kohdillaan, sillä ne näyttävät kivoilta sekä mekkojen että housujen kanssa. Metalliyksityiskohdatkin ovat oikeaa sävyä. Tämä kenkäpari ei ollut viikon ainut suunnilleen kymmenen pisteen kevätlöytö, mutta en halunnut pukea ylleni kaikkea kivaa kerralla. Seuraava löytö otetaan käyttöön huomenna, kun on aivan erityinen päivä. Siitä lisää hieman alempana. Nyt tahtoisin kiinnittää huomionne siihen, että minun asunnossani on viherkasvi, jonka aion pitää hengissä keinolla millä hyvänsä. Jättipeikonlehden kastelutiheys on kerran viikossa, joten tällaiselle hajamieliselle tuollainen viherlemmikki on juuri passeli.

Pesin eilisen ikkunoita, kun sain kerrankin apua kotiin, ja kyllä huomaa, että valoa pääsee sisälle huimasti enemmän. Kaikkia ikkunoita en saanut pestyä, kun kahva on hukassa, mutta luin jostakin, että puhtaat ikkunat päästävät parhaimmillaan jopa 40 % enemmän valoa sisään. Se on paljon se! Keittiössä viihtyy nykyään todella hyvin, se alkaa oikeasti olla kotimme kivoin huone. Vielä kun saisin kasviseinän kasailtua, täydellisen maton löydettyä ja verho-ongelman ratkaistua, voisin tehdä keittiöesittelyn, josta on jo aikaisemminkin ollut puhetta. Olisipa ihana saada asioita aikaiseksi yhtä rivakasti kuin ennen, mutta kaikkeen kuluu nykyään kymmenkertainen aika, jos edes saan mitään valmiiksi.

Huomiseksi on varattu junamatka suosikkikaupunkiini Tampereelle. Siellä juhlitaan entisen kouluni 120-vuotissyntymäpäiviä. Onko joku muu tulossa käymään koululla huomenna? Sovin deitit vanhojen ystävieni kanssa, ihana nähdä tyttöjä. Lounaalle menemme vakiopaikkaamme, ihan vaan vanhojen aikojen kunniaksi. Lastenvahti teki valitettavasti oharit, joten pikkumies lähtee mukaani Tampereelle ja sieltä mummolaan viikonlopuksi. Pitää keksiä paljon puuhaa, kun kotona on niin hiljaista. Onneksi kaupunki on täynnä kahviloita ja ihmisiä. Junakin kulkee, joten niitä kauempanakin asuvia kavereita pääsee lapsen kanssa katsomaan pienellä vaivalla. Mietin, asuiko kanssani joku mieskin, mutta ei täällä kyllä ketään ole aikoihin näkynyt. Muistaakseni tapailen komeaa miestä, joten kaipa hän jostakin ilmestyy, kun “ihan supertärkeä kamppis” on jälleen kerran ohi. Miehet, huoh! :D

Nimim. mainostoimistoleski alias kyllästynyt kotiäiti -87