Ensimmäinen ja viimeinen

Tämä olkoon ensimmäinen ja viimeinen avautumiseni tästä aiheesta. Muutaman kuukauden maltoin olla hiljaa, mutta eräänä aamuna mittani tuli täyteen. Taitaa siis olla aika tyhjentää mokoma mitta. Remonttipölyä on ihan kaikkialla sieraimistani lastenvaunuihin, ja seitsemältä aamulla, kun vauva vielä nukkuisi, ei vaan voi nukkua, koska poran ääni tunkeutuu korviin sietämättömänä. Hauskaa lisäjännitystä tilanteeseen tuo se, että taloyhtiön remontin lisäksi myös naapurini remontoivat. Tämä häiritsee melkeinpä suurta remonttia enemmän, sillä taloyhtiön remontti on käynnissä vain arkisin työaikaan, mutta naapureista on kiva paukuttaa esimerkiksi kymmeneltä illalla ja myös viikonloppuisin.

Meteli on tietysti haitta siinä missä esimerkiksi hajukin, mutta jotenkin tällä kertaa en ole häiriintynyt remontista yhtään niin paljon kuin mitä tällaiselta heikkohermoiselta voisi odottaa. Remonttimiehet tervehtivät kohteliaasti, eivät rynni asuntoon omilla avaimilla, avaavat kilvan ulko-oven minulle ja ovat muutenkin oikein mukavia. Aina ei ole näin. Kokemusta aiheesta kyllä riittää, sillä asuin kerran 1,5 vuotta kestäneen remontin keskellä ja parastahan siinä oli se, että remontin oli kerrottu kestävän 1,5 kuukautta. No mutta, venyväthän nuo ja muita selityksiä. Remonttimiehet eivät siis häiritse elämääni juuri yhtään, mutta muutamana päivänä on meteliajoitus ollut huono ja se kuuluisa mitta täyttynyt loristen.

Joten se, että rappukäytävässäni metelöidään, on kai sittenkin ihan okei. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö juhlisi villisti, kun remonttimiehet jälleen kerran katoavat elämästäni. ;)