Äiti soitti
Äiti soitti eilen yllättäen. Aina, kun puhelu alkaa tietyillä sanoilla, niskakarvani nousevat pystyyn ja odotan huonoja uutisia jommastakummasta mummostani. Kumpikin on siinä kunnossa, ettei yhteisiä päiviä ole enää välttämättä montaa jäljellä tai sitten niitä on vielä satoja. Kukaan ei tiedä, milloin tila pahenee liikaa ja lopullisesti. Uutiset olivat tällä kertaa huonoja, mutta eivät kuitenkaan surullisia. Tässä tapauksessa tosin näkokulma vaikuttaa, sillä puhelun aiheena oli lapsuudenkotini. Pitkäaikaisiksi tarkoitetut vuokralaiset lähtevätkin pian, mikä oli puhelun surullinen osa. Siis vanhempieni kannalta, joilla olisi muutakin stressattavaa kuin ylimääräinen talo ja iso velka. Jokaisella pilvellä on kuitenkin hopeareunus, sillä äitini väläytti mahdollisuutta. Se oli aikaisemmin ohitettu huonona ajatuksena, mutta nyt takerruin siihen kuin hukkuva oljenkorteen.
Lapsuudenkotini sijaitsee samassa kaupungissa vanhempieni uuden talon kanssa. Myös molemmat mummoni asuvat tuossa kaupungissa, samoin monet ystäväni. Tutussa talossa ei pelottaisi asua, maaseutu tuntuisi vähemmän pelottavalta asuinpaikalta lapsiperheelle kuin iso kaupunki ja se täydellinen puutarha – aah! Sieltä saisi omenoita, marjoja, yrttejä ja vaikka mitä vielä. Voisin kuvitella käyväni esimerkiksi Tampereella töissä tai tekeväni vaikka sijaisuuksia koulussa. Eivätpä menisi ne pedagogiikan opinnotkaan sitten lopulta “hukkaan”. Niin monta ovea avoinna, etten ehdi edes kurkistaa kaikista tulevaisuuteen. Pääni on ihan sekaisin. Pitäisikö muuttaa vuokralle omaan synnyinkotiin pieneen, kuolevaan kylään, joka on kuitenkin nykyään osa isompaa kaupunkia?
tunika – Indiska (saatu)
sormus – Kalevala koru (saatu)
housut – BikBok
kengät – Julia Lundsten for Marimekko
Että tällaisissa tunnemyrskyissä täällä seilataan tällä hetkellä. Ohessa olisi päivän asu eiliseltä ja muutama lähikuva, mutta niillä ei ole nyt mitään väliä. Seison risteyksessä, johon ei voi jäädä kovin pitkäksi aikaa odottamaan tai jää auton alle. A-pu-va.
Hanna
Tuo kuulostaa kyllä ihanalta mahdollisuudelta! Varmasti joudutte miehesi kanssa puntaroimaan asiaa joka kantilta ja toivon teille viisautta tehdä hyviä päätöksiä. Olisihan se ihanaa, kun isovanhemmat asuisivat lähellä ja olisi tutut paikat ja maisemat kodista puhumattakaan. Tsemppiä pohdintaan :)!
MouMou
Kiitos. Viisautta tässä tarvitaankin. :)
Nainen27
Ajatteleeko joku oikeasti nykyään että kaupunki olisi lapselle jotenkin turvaton elinympäristö. Itse ajattelen aivan päinvastoin. Kun lapselle tulee ikää niin maalla ei ole aktiviteetteja riittävästi ja muutto kauas vanhemmista todennäköisesti edessä
MouMou
Niinhän se oli edessä minullakin 16-vuotiaana, mutta helppo se on huudella, kun en ole koskaan ollut vaikeuksissa poliisien kanssa, maistanut tupakkaa tai muutenkaan liikkunut huonossa seurassa. Siksi koen, että maalla oli hyvä kasvaa. Täällä kaupungissa olen meinannut jäädä jo ties kuinka monesti auton alle, joten esimerkiksi liikenteen suhteen maaseutu on todellakin turvallisempi paikka. :)
Lotta
Olet niin paljon puhunut kaipuustasi maalle, että jos miehesi on valmis lähtemään, niin ei kun muutatte sinne. Ainahan sieltä pääsee takaisin, jos se ei toimikaan, kyllä Helsingistä aina asuntoja löytyy. Ei kun muuttopuuhiin vaan, kun kerran mahdollisuus on :)
MouMou
Se tässä mietityttääkin, että miksi tämä on niin iso päätös, kun olen jo vuosia tätä toivonut! :D
jemin
Ihana mahdollisuus! Jos se töiden kannalta onnistuisi niin katsoisin kortin, aina pääsee muualle jos homma ei toimi ja tutulla vuokranantajalla lähtö on aina helpompi kun sitoutuminen on eri luokkaa. Mutta pelkästä halusta auttaa vanhempia se ei kannata.
MouMou
On, ja isä osaa kuitenkin huoltaa taloa ja tietää kaikki pienet “kikat”, joilla helpottaa asumista. :)
nasu86
muuttaisin ainakin jos olisi noin mahtava tilaisuus. pääsee sieltä sitten myöhemmin takaisin “ihmisten” pariin jos siltä tuntuu :)
oothan tuosta jo unelmoinutkin <3
MouMou
Ainakin voisi vuoden tai pari kasvattaa lasta hieman turvallisemmassa ympäristössä. <3
PlusMimmi
HUH! Aikamoinen tsägä! Mä uskon, että sä tiedät jo itse vastauksen. :)
MouMou
<3
Manna
Maalle mars:) MIkä voisi olla sen helpompaa kuin käydä tsekkaamassa vuokralaisena, miten kaikkeen sopeutuu? Kyllä kaupunkiin aina takaisin pääsee. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että vasta omistusasunto tekee liikkeistä tahmeita. Toisaalta, itse pohdin myös oman entisen mummolani suhteen samanlaisia ajatuksia ja tiedän, että ei ole ihan helppo päätös.
MouMou
Niin, ja vielä näin tutuilla vuokraisännillä. Meillähän olisi itse asiassa vapaana myös mummolani eli äitini synnyinkoti! :D
Manna
Luota sisäiseen fiilikseesi, tiedät kyllä oikean ratkaisun, vaikket sitä vielä tiedostaisikaan! Itse aina mietin isoissa valintatilanteissa, jos joku toinen päättäisi puolestani, kumman vaihtoehdon toteutuminen tuntuisi helpotukselta ja kumpi vähintäänkin pieneltä pettymykseltä. Siitä sen oikean ratkaisun erottaa :)
MouMou
Hyvin sanottu! :)
Sanna
No todellakin pitäisi!! Etenkin jos miehesi on suostuvainen maisemanvaihdokseen.
Tottakai sieltä voi aina muuttaa takaisin pääkaupunkiseudulle, mutta kyllä varmasti jää harmittamaan jälkikäteen jos näin upean mahdollisuuden antaisi mennä sivu suun. Ja olen ymmärtänyt että teidän pitäisi joka tapauksessa muuttaa pois nykyisestä asunnosta, joten todellinen lottovoitto sulla on kyllä nyt käsissä :)
MouMou
Kyllä pitäisi! Ja tässä säästäisi kyllä kivasti rahaakin… Paitsi, jos pitää hankkia auto. O_o
Tiia - Littlebigthings
No ehdottomasti! Pääseehän sieltä aina takaisin isolle kirkolle jos päätös ei tunnukaan oikealta. Go for it girl!
MouMou
Se on kyllä totta! :)
stiia
Noh, mutta onhan siellä nyt sentän iso kauppa ja öö päiväkoti ja koulu. Ja jotain muutakin toimintaa :D Ja oikeasti, Tampere on suht lähellä. Niin, ja pääseehän sieltä aina poiskin :) Jos mies vaan suostuu, niin sinne vaan!
MouMou
Ah, Tampere! Se on iso plussa! :D <3
Alisa A
Hui, kun jännittävää! Sinuna muuttaisin. Tosin tietenkin vain jos mies on samaa mieltä, mutta onhan se nyt aivan eri asia asua oikeasti maalla kuin vain asua kaupungissa ja aina haikailla takaisin maalle. Mulla on sama haikailu menossa, mutta nyt on sentään edessä muutto vähän kauemmas kaupungista rivitaloon. Joskus vielä aijon päästä omakotitaloon nauttimaan maalaistunnelmista!
MouMou
Se on ihan totta ja juuri tuo vähän mietityttääkin. Monesti kun aika kultaa muistot. :)
Kaisa
Kannattaa mennä risteyksessä siihen suntaan mikä tuntuu sydämessä oikealta. Muista, että aina pääsee takaisin, jos tulee toisiin ajatuksiin :)
MouMou
Kauniisti sanottu ja ihan totta. :)
Sofi
Hui, jännittävä risteys! Tsemppiä valintaan! Teette varmasti oikean ratkaisun :)
MouMou
Katsotaan, katsotaan! :D
Emmi L.
Antakaa mennä! Mä muutin omaan kotikylään takaisin kesällä, puolittain pakon edessä, mutta oon itse asiassa tykännyt olla täällä enemmän kun uskoinkaan. Ja mitä mä ja muut on toitottanut mulle on se, että pääseehän sieltä sitten takaisin pääkaupunkiseudulle jos siltä tuntuu :)
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
MouMou
Tuo helpottaa kyllä päätöstä, ettei se ole mikään lopullinen. :)
amie
Tee niin kuin sydän sanoo :) Olen tosin saanut sellaisen vaikutelman blogistasi että ikävöit todella kotipaikkakuntaasi, joten en olisi yhtään yllättynyt vaikka sinne päätyisit muuttamaan takaisin <3
MouMou
Niin kyllä ikävöin. Ainakin sitä rauhaa, jos en paikkaa konkreettisesti. <3
Cerp
Jos saisin mahdollisuuden muuttaa takaisin kotikotiin, juoksisin riemusta kiljuen koko matkan sinne hevonkuuseen kaikkine muuttokamoineni :D Eli siis: Aivan unelmalta kuulostaa koko ehdotus! Oon aikaisemminkin kommentoinut näitä talopohdintoja, oma lapsuudenkotini kun myytiin vieraille olosuhteiden pakosta. Kaipuu sinne aina ajoittain on kova, viimeksi viime yönä näin unta kyseisestä talosta. Mutta nyt vähän helpottaa, kun oon päässyt edes samaan kaupunkiin takaisin.
MouMou
Voi, kunpa sinäkin saisit tämän mahdollisuuden. Tunnen oloni jotenkin etuoikeutetuksi, mutta SILTI epäilyttää… Ihmismieli on outo. :/
Iina
Suosittelisin muuttoa maalle, mahtava kasvuympäristö lapselle, paljon tilaa temmeltää ja läheiset asuisivat lähellä :) Ja ainahan sieltä pois voi muuttaa jos ei sopeudukaan yms. Kuuntele sydäntäsi ja päätä sen mukaan mikä on parhaimmaksi itsellesi ja perheellesi, maaseudussa ja kaupungissa on molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa.
MouMou
Se lapsi tässä onkin ehkäpä suurin syy kallistua muuttoon. Mutta PLUS/MIINUS-lista on pakko kyllä tehdä. :)
Erru
Voih! Muuta!
Itselleni on selviö, että muutan sitten joskus mummulaani, joka sijaitsee sekin Pirkanmaalla, vanhassa kotikylässäni. Itse asun tällä hetkellä Skotlannissa, ja ties minne elämä riepottelee vielä ennen paluuta kotimaahan.
Mutta omenapuut, nurmikonleikkuu ja polttopuiden teko vetää suvun maille. Unelmia pitää olla.
MouMou
Oi, sinähän olet kauas matkannut! Sieltä on ihana aikanaan palata muistojen kanssa kotiin. :)
Minni
Rohkeasti vaan haaveita kohti, mikäli miehesikin on samalla kannalla! :) Itse muutin Etelä-Suomesta takaisin kotiseudulle, enkä ole katunut! Täällä pikkukaupungissa asustellaan perheen kanssa tyytyväisinä. :) Omakotiasumisesta en erityisesti osannut ennen haaveilla, mutta esikoisen syntymä sai heräämään kaipuun omaan pihaan ja niihin marjapensaisiinkin. ;) Nykyään lapsia on kaksi, ja tuntuu hyvältä kasvattaa heitä pienemmässä kaupungissa, omilla kotikonnuilla. Onnea matkaan, mihin ratkaisuun päädyttekään! :) t. Minni
MouMou
Marjoista ja omenapuista täälläkin haaveillaan sosekeittiön keskellä. Kumma juttu! :D
JennL
Muuta, tee se! Jos et tee sitä nyt kun noin upea tilaisuus tarjoutuu, kadut sitä lopun elämääsi. Asiat tapahtuvat tietyn tarkoituksen takia ja uskon että niin kävi nytkin. Mikä olisikaan ihanampi paikka kasvattaa lapsi ja mummola olisi aivan lähellä auttamassa :)
MouMou
Uskon tuohon ihan samaan, että asioilla on aina jokin syvempi tarkoitus. <3
Tuju
Mulla on haaveena joskus muuttaa omaan lapsuudenkotiini. Rakastin sitä taloa ja olen edelleen vähän surullinen kun lapsuudessani muutettiin sieltä pois perheeni kanssa.
Ja ihanan kauniita kuvia tässä postauksessa!
MouMou
Uskon. Tuntuu, että monilla jää pala sydäntä lapsuudenkotiin. :)
Minttu81
Moikka! Hassua, että olen jo vuosien ajan käynyt silloin tällöin kurkkimassa kivaa blogiasi, mutta nyt taidan vasta ensimmäistä kertaa kommentoida. Aihe nimittäin liippasi niin läheltä…. Me muutimme muutama vuosi sitten kaupungista pienemmälle paikkakunnalle keskelle peltoja, metsää ja kalliota. Talo on mieheni lapsuudenkoti. Itseäni tietysti jännitti kovasti tuo ratkaisu, mutta yksi tekijä helpotti valintaa huomattavasti: mahdollisuus vuokra-asumiseen, ainakin ensin alkuun. Me asustimme vuokralla pari vuotta, jonka jälkeen ostimme talon ja remontoimme mieluiseksemme. Olemme tulleet jäädäksemme ja tänne on kasvanut minullakin juuret :) Siksipä rohkaisen sinuakin kokeilemaan perhe-elämää pienemmällä paikkakunnalla, koska kaupunkiin pääsee aina takaisin. Vuokra-asunnosta lähteminen kun on verrattain helppoa.
MouMou
Kiva, kun innostuit kommentoimaan! Ja kiitos ajattelevaisesta kommentista. Täällä on kova punninta meneillään. :)
LauraL
Mun ei ainakaan tarvis miettiä yhtään, lähtisin välittömästi, jos tollanen tilaisuus tulisi vastaan. Kuulostaa nimittäin ihan unelmalta! :)
MouMou
Ei niitä miinuksia kyllä montaa ole, mutta ne muutamat ovat sitäkin suurempia. Tästä tuulee ISO pulma mietittäväksi. :)
helmimuru
Oi voi! Hankala päätös edessä. Neuvo, joka on useimmissa tapauksissa toimiva kuuluu näin “Usein eniten kaduttavat tekemättömät asiat” ja ainahan sieltä pääsee poiskin. :)
MouMou
Ihan totta. Ja luultavasti sillä ajatuksella muutettaisiinkin vuokralle, että asuttaisiin hetki, nautittaisiin maaseudusta ja säästettäisiin asuntoon. :)
Suski
NO ILMAN MUUTA!!!!:)
Ite oon maalta kotosin ja ajatus lasten kasvattamisesta kerrostalossa ahdistaa. Mikäli oisin sun tilanteessa, muuttaisin sinne heti!:) Sun tai teidän tilanteeseen tietysti vaikuttaa monet asiat, jotka pistää miettimään. Kuten miehesi työ, oma tämän hetkinen työsi, ystävät ja se elämä, johon on tottunut pk-seudulla, jossa kaikki palvelut on heti saatavilla yms. Tämä voi olla elämäsi tilaisuus päästä maaseudun rauhaan ja idyllisyyteen, lapsesi saisi kasvaa ilman kaupungin saasteita..!:DD
Vaikutan ehkä, en edes tiedä, miltä:D, mutta olen 20-vuotisesta elämästäni elänyt neljä vuotta kaupungissa. Viime keväänä muutin takaisin maalle ja ai että mä rakastan täällä olla!<3
Ok, hukkasin jo pointin, mutta anyway.. Älä hötkyile päätöksen kanssa;)
p.s. En kuulu siihen ihmiskuntaan, joka lopettaa seuraamisen, jos teetkin mielestäni väärän valinnan. Tai oikeestaan kumpinkin valinta on oikee, koska se on oletettavasti teille paras ratkasu.
pps. nyt menin jo tosi oudoksi, eihän mun säpo oo julkinen?
MouMou
Haha, ei ole julkinen! :D
Nuo työjutut tässä ehkä eniten mietityttävätkin. Himputti, kun on vaikea ja ISO päätös…
Pärpi
En tiedä johtuuko mielipiteeni siitä, että joudun mahdollisesti ensivuoden alkupuoliskolla hylkäämään Tampereen ja muuttamaan joko Häneenlinnaan tai Helsinkiin (mies asuu tällä hetkellä Hki, minä Tre), mutta kyllä Kylmäkoski, kotimaisemat ja perhe vaan kuulostaa tosi hyvälle :)
MouMou
Niin kuulostaa. Ainakin hetkeksi. :)
Sanna
Itse olen asunut ikäni kaupungissa, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Ja muutin hänen perässään maalle. Ja tämä on vielä sitä kaikista synkintä korpea mitä voi olla. Mutta kyllä kannatti. Täällä on hyvä ja rauhallista kasvattaa lapset. Kaksi autoa tietenkin on oikeastaan pakko olla. Ja matkat pitkiä, mutta ei haittaa. Tietysti jos työpaikka on kohtuuttoman kaukana, kulkeminen voi olla hankalaa, mutta suosittelen harkitsemaan ainakin vakavasti :) Itse en kadu ollenkaan tänne muuttoa.
MouMou
Se työ mietityttää kyllä, mutta eiköhän tässä jostakin se valaistuminen tule. :)
Salla
Muutatte ehdottomasti jos siltä tuntuu. Helsinkiin voi aina palata, ja ainakin tässä postauksessa kuulostat jo siltä että olet vähän innostunut.
MouMou
AI VÄHÄN?! :D <3
Ninnu
Isojen asioiden äärellä olet enkä yhtään ihmettele tunnemyrskyä. Jo lapsen saaminen muutti elämääsi, mutta hyvin olette siitäkin selvinnyt eikös? :) Varmasti saat juoda muutaman kaakaon lisää, että asiat alkaa selkiintymään. Isoja päätöksiä niin henkisesti kuin käynnössäkin, mutta aina voi muuttaa takaisin, mikään ei ole peruuntamatonta. Ja elämä voi tehdä matkalla mutkia, vaikka kuinka suunnittelisi kaiken. Avoin mielin vain :) Tsemppiä.
MouMou
Juuri näin! Onneksi päätöstä ei tarvitse tehdä tänään eikä edes vielä tällä viikolla. :)
Nelli
Mä tarttuisin tilaisuuteen, pois pääsee aina jos siltä myöhemmin tuntuu:) Mutta jos et tartu tähän tilaisuuteen, et välttämättä koskaan saa tietää miltä tuntuisi asua oman pienen perheen kanssa omassa lapsuudenkodissa :) Tsemppiä isoon päätökseen!
MouMou
Se on ihan totta! Pitäisi tarttua tilaisuuteen kokeilla. :)
Lilian
Hei Iina! Olen lukenut sun blogia jo vuosia, kiitos siitä!
Minä tein ihan hetki sitten ratkaisun; rakastuin ja muutin kaupunkiyksiöstäni miehen kanssa omakotitaloon vähän syrjempään. Pihalla on omenapuut, marjapensaat ja mansikkamaa. Minä en ole tottunut tällaisiin edes mummoloissa, he kun asuvat Helsingissä. Rauha, ja hyvä olo ovat joka päivä täällä kylässä. Okei, välillä pelottaa, kun on pimeää ja talvella täytyy luoda lumet koko pihasta, ennen sen teki joku kasvoton ukko taloyhtiöstä. Mutta täällä aion tulevat lapsenikin kasvattaa. Sä olet rohkea, ja pääseehän sieltä aina poiskin. Tsemppiä päätökseen teidän perheelle, suosittelen kotiseutua! :)
MouMou
Kuulostaa juuri siltä, mitä elämäni olisi, jos uskaltaisin tähän mahdollisuuteen tarttua. <3
hanna
Herranjumala mikä uutinen ja mitkä kuvat! Kuvat ja teksti sopi todella hyvin toisiinsa, jos nyt näin ohi aiheen saa kehua :D Tuohon en osaa kyllä sanoa mitään puoleen enkä toiseen, itse olen kuitenkin aina kuvitellut kasvattavani lapset ‘maalla’. Sellaisen kasvatuksen sain itse ja olen suhteellisen onnellinen sen puolesta :) Nyt on vain törkeän vaikea päätös sulla edessä, toivottavasti löydät mieleisen ratkaisusi tekemättä liian suuria kompromissejä suuntaan tai toiseen :)
hanna
http://www.hannamariav.com
MouMou
Kiitos! Oli taas Veera kylässä, krhm. ;)
Archie
A step back might be two steps forward.
MouMou
<3
Velma
Lähtekää sinne! Mä luulen, että se tekis sulle hyvää. Pallogrillille maaseutumainen kasvupaikka olis ehkä hyvä, sulla on porukat lähellä (oot siellä kuitenkin usein), tuttu ympäristö ja sieltä ei ole pitkä matka käymään Helsinkiin.
MouMou
Juurikin näin. :)
Haller
Usein se oikea tilaisuus tulee nopeasti ja yllättäen. Itse tein aikoinaan kahden viikon varoitusajalla päätöksen alanvaihdosta ja siinä samalla vaihtui myös kotikaupunki. Minulla oli kaksi viikkoa aikaa etsiä asunto ja hoitaa kaikki käytännön asiat sekä totutella ajatukseen täyskäännöksestä ja rakkaan kodin ja ystävien taakse jättämisestä. Järjellä ei siinä vaiheessa ollut suunvuoroa, mentiin ihan puhtaasti sydän edellä – enkä hetkeäkään ole katunut.
Yleensä sieltä suurimmankin emotionaalisen sekamelskan keskeltä erottaa, mitä oikeasti haluaa. Pitää vain uskaltaa kuunnella itseään ja tehdä parhaalta tuntuva ratkaisu, vaikka se pelottaisikin, oli se sitten lähteminen tai jääminen. Ja kuitenkin, myös vääristä valinnoista oppii ja aina voi valita uudestaan.
Tsemppiä pähkäilyyn, kyllä se vastaus sieltä löytyy :)
MouMou
Ihan totta. Itsellekin aikanaan muutto Helsinkiin oli vaan sydämen pakkomielle, vaikka täällä ei minua odottanut yhtään mikään tai kukaan. No, nyt on perhe ja paljon ystäviä. Hyppy tuntemattomaan oli hyppy oikeaan paikkaan (sillä hetkellä). <3
Gerda
Yksi sana: muuta. Tuttu talo, isovanhemmat lähellä, palveluita riittävästi. Maalla on mukavaa.
MouMou
Niin on! :)
pike
Maaseudulla on tosiaan oma rauhansa ja asuminen olisi väljempää ja edullisempaa? Oma piha on aika luksusta varsinkin kun sille voi rakentaa vaikka oman leikkimökin ja hiekkalaatikon kunhan lapsi vähän kasvaa. Puolensa on toki kaupungillakin ja isoista päätöksistä kyse mutta eiköhän se oikea ratkaisu sieltä selkene. :)
MouMou
Kyllä vaan. Pitänee tehdä isompi lista hyvistä ja huonoista puolista, kun muutama mutka on kuitenkin matkassa. :)
Reetta_E
Kuuntele sydäntäsi – kyllä se oikein vastaus sieltä löytyy. <3
MouMou
Odottelen valaistumista. <3
myohmy
Heippa pitkästä aikaa ja onnea vielä koko perheelle. :) En ole mikään ennustaja, mutta jotenkin kun luin tämän viestisi niin tuli sellainen intuitio, että pakko tulla kommentoimaan: Go for it! Kuulostaa niin upealta mahdollisuudelta, että kannattaa tarttua. Tietysti tunneasiat painavat tässä aika paljon, mutta jos realistisesti talo on hyvässä kunnossa ja järkevän työmatkan päässä niin mikä ettei. Tsemppiä pohdintoihin!! :)
MouMou
Hyvä intuitio. <3
Jenny
Oih, kiljuen muuttaisin minä takaisin maalle. Ja nimenomaan riemusta :D Nyt, kun asunut muutamia kuukausia Helsingin välittömässä läheisyydessä ymmärtää sen, että toiset meistä on vain luotu möyrimään maassa ja talsimaan hiekkateillä. Nykyään etätöiden teko ynnä muu alkaa sujua niin iisisti, että eiköhän se ennemmin tai myöhemmin joku Sodankylän metsikkö meikäläistäkin taas kutsu :)
Toivottavasti teidän perhe löytää sen oman kodin juuri sieltä mistä pitääkin <3
MouMou
AAMEN tuolle kuvaukselle! :D
t. möyrijä <3
Susanna89
Mieti missä tunnet itsesi kaikkein onnellisimmaksi ja tee päätös sen mukaan :) jos jotain kannattaa tehdä niin aina kannattaa yrittää, mahdollisuuksia on lukuisia.
MouMou
Se on kyllä ihan totta. :)
_new
Mieti. Eihän siellä ole _mitään_
Ymmärrän kaipuun, mutta silti.
Pelkkiä homeisia rakennuksia se on täynnä, aavekaupunki
MouMou
Sepä. Se on isoin miinus listallani. :(
Juusku
Ehdottomasti kannattaa muuttaa, jos mikään ei pidättele teitä kaupungissa! Maalla on kuitenkin mukavaa!
MouMou
Oikeastaan ei mikään iso asia pidättele. :)
Nina
Muuttakaa Toijalaan, täältä pääsee sentään junalla kätevästi Tampereelle töihin reilu 20 minuutissa ja olette kuitenkin lähellä sun vanhempia. Itse en ole täältäpäin kotoisin, miehen myötä johkaantunut tänne isommasta citystä…Kylmäkoski tuntuu minun makuuni jotenkin liian synkeältä ja kuolleelta, tuntuu että sieltä ajetaan pikkuhiljaa alas kaikki palvelutkin. Lapsilla saattaa tulla pitkät koulumatkat jne. Itse en sinne pystyisi muuttamaan. Itse olen ehdottomasti kaupunki-ihminen mutta jos jotain paikkakuntaa täältä pitää suositella niin mieluiten Toijala ;)
MouMou
Kuollut se onkin, mutta minimaalinen vuokra ja tuttu talo vetävät pisteet kyllä sinne. :/
Llaura
Kyllä varmasti sydämesi sanoo oikean ratkaisun :)!
Puolustan tässä hieman vielä kaupunkilapsuutta, elin koko lapsuuden ja nuoruuden Helsingin keskustassa, enkä osaisi kuvitella parempaa paikkaa. Ympärillä tapahtui, puistoja oli paljon eli myös kavereita, vanhemmat muodostivat tiiviin yhteisön, ja aina sai apua asiassa kuin asiassa. Opin myös jo pienestä pitäen kulkemaan varovasti ja käyttämään esimerkiksi sporia luontevasti. Aina oli myös kaikkea kivaa kulttuuriohjelmaa, mitä on nykyään vielä enemmän, ja erilaisia virikkeitä tuli paljon. Ihmisten kanssa oppi kommunikoimaan, ja ainakin silloin 90-luvulla näkyi jo paljon erilaisia ihmisiä, eli suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä siitä, kuinka paljon erilaisia ihmisiä on ja kaikki ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita.
Jokaisessa kadunkulmassa on muistot <3 Minä sydän Etu-Töölö aina!
En sano että maalla asuminen ei tarjoaisi näitä asioita, ajattelin vain kertoa omasta kokemuksesta!:) Kaupungissa ja vielä Helsingin keskustassa voi saada turvallisen lapsuuden.
Onnea Iina päätöksen suhteen! Olen tässä vasta muutama vuosi sitten alkanut lukemaan blogiasi, ja tykkään paljon<3
MouMou
Tuo on kyllä ihan totta, että kaupungissa on puolensa. Kaupunginosat ovat jo keskenään niin erilaisia, ettei voi yleistää, millainen kasvuympäristö kaupunki olisi. :)