Porotus Maximus

Olen elänyt intohimoisessa suhteessa Ravintola Lasipalatsin kanssa siitä lähtien, kun sain kutsun ravintolan lehdistötapahtumaan. Siitä lähtien olen testannut erilaisia teemaviikkoja ja ihastunut ravintolaan aina vain syvemmin. Ravintolan niin kutsuttu ongelma on se, että sinne ei ole helppo löytää. Älkää ymmärtäkö väärin, Lasipalatsi sijaitsee edelleen aivan Helsingin keskustassa. Sitä ei vaan nopealla vilkaisulla ehkä tajua tai ainakaan luokittele huippuravintolaksi, ellei siitä ole kuullut aikaisemmin. Minun tehtäväni on tuoda ravintolaa ihmisten tietoisuuteen ja levitän tätä ilosanomaa mielelläni. Tuntuu kuin minulla olisi oma ravintola, jonka faneiksi käännytän ystäviäni yksi kerrallaan.

Tällä kertaa kävin pitkän työpäivän jälkeen koemaistamassa poikaystäväni kanssa ravintolan kutsumana Poroviikkojen antimia. Suosittujen klassikkoannosten lisäksi Lasipalatsissa tarjoillaan jokaisen vuodenajan sesonkiherkkuja ja hyvä niin, sillä muuten kasvissyöjänä itseään pitävä seuralaiseni olisi ollut lirissä. Poroaikana tarjolla on erityinen poroviikkomenu tai oman menunsa voi kasata klassikkoannoksista ja poroannoksista juuri sopivassa suhteessa. Kaikki poron osat on pyritty hyödyntämään, joten tarjolla on paahtopaistia, sisäpaistia, poronluita (makuna keitossa), pororilletteä, poron potkaa, niskaa ja lapaa sekä tietysti poronfileetä. Nyt palatte takuulla halusta kuulla, mitkä kolme ruokaa päätin listalta testata!

Alkuruuaksi nautiskelin ihanan suolaisen ja maukkaan porocarpaccion luomulaatuisella leipäjuustolla ja lakkamajoneesilla. Rakastan leipäjuustoa ja tässä salaatissa sen maku pääsi oikeuksiinsa, vaikka jotenkin oletin vahvempien makujen jyräävän miedon juuston. Salaatti oli kuitenkin täysin tasapainossa punasipuleineen kaikkineen. Lihan koostumus oli sanalla sanoen täydellistä. Se hajosi suussa miljooniksi makumolekyyleiksi ja pisti jotenkin makuhermot sekaisin. Tuo maailman murein koostumus pitää kokea, en osaa pukea sitä sanoiksi, vaikka kuinka jatkaisin tätä julistusta.

Pääruuaksi valitsin perinteisen poronkäristyksen puikulaperunamuussilla ja puolukkasurvoksella. Pääruuasta löytyi tosin koko maistelukokemuksen ainut otsankurtistus, sillä olisin kaivannut himpun enemmän suolaa lihaan. Koostumus oli kuitenkin suussasulava ja maut kohdillaan. Jälkiruuaksi tilattu sitruunapiirakka löysi täydellisen makuparin lakritsijäätelöstä enkä edes halunnut maistaa poikaystäväni suklaajälkiruokaa, jotta se ryökäle ei varastaisi palastakaan herkustani vastapalvelukseksi. Jos olette poroihmisiä ja satutte tällä viikolla osumaan Lasipalatsin lähettyville, lupaattehan harkita poroviikkoja?  Mureat Poroviikot ovat käynnissä tänä syksynä 15 vuotta täyttävässä ravintolassa vielä 30.11. asti, joten aikaa on hyvin. :)