Noustuani eilen rautatieasemalta autoon sain käteeni postilapun. Äiti oli ottanut sen asemalle mukaan, jotta voisin lunastaa saamani paketin postista matkalla kotiin. Eräs eniten kommentoivista lukijoistani oli ystävällisesti pyytänyt lupaa lähettää minulle paketin, mutta koska olen saanut kokea kaikenlaista epämiellyttävää blogini kautta, hoidimme paketin minulle mutkan kautta, jotta mielenrauhani ja illuusioni yksityisyydestä säilyy edes suunnilleen. Täytyy muuten sanoa, että tuo lukija-sana on jotenkin ärsyttävä, kun se kuulostaa helposti alentavalta. Älkää kiltit ottako sitä niin, en vaan keksi mitään sen tilalle.

Olen joskus ennenkin ottanut vastaan pieniä lähetysiä, mutta tapaamisiin en ole koskaan uskaltanut suostua. Päätin blogini alkuaikoina pitää blogiminän ja ns. elämäni erillään, joten toivon, ettei kukaan tapaamista ehdottanut ole ottanut kieltäytymistäni henkilökohtaisesti. Koetan vain pitää itseni jotenkin kasassa tämän oudohkon harrastuksen kanssa, vaikka niitä rajoja jo juoksukoulun muodossa venyteltiinkin. Uskokaa pos, rajojen vetäminen on vaikeaa, sillä tapaanhan muita bloggaajiakin jatkuvasti. Mutta takaisin siihen pakettiin.

Saapumisilmoitukseen oli kyllä kirjoitettu paketin sisällöksi puurasia, mutta en olisi kyllä koskaan arvannut, millaisen puurasian tulen saamaan. Rasia oli ostettu käytettynä ja sen pohja oli koristeltu pitsiseksi. Kansi oli kuitenkin se, mikä tipautti leukani maahan. Siihen oli liimattua monia asioita, joista pidän kovasti, joten tavallaan rasia oli personoitu minulle täydellisesti! Uskomatonta paneutumista. Ja jotenkin ihanaa, että blogistani saa selville niin paljon minusta, että sen perusteella voi koota tällaisen “palapelin”.

Rasian sisältä löysin sekä herkullista suklaata että erään katoavan luonnonvaran eli käsikirjoitetun kirjeen. Ette usko, miten henkilökohtaiselta tuntuu lukea jotakin, mistä näkee kirjeen kirjoittajan käsialan ja jotenkin myös sen kirjoitusfiiliksen. Aivan ihanaa! Miten voi näin pienestä asiasta tulla onnelliseksi. Kirjeessä avattiin lahjoja ja selitettiin, miksi ne oli valittu minua varten. Sen enempää en kirjettä tähän selitä, sillä koin sen hyvin henkilökohtaiseksi hyvällä tavalla.

Koko paketin kruunasi “pomminvarma” lahja, josta paketin lähettänyt Suski oli jo kommenttiboksissani vihjaillutkin. Vihaiset pommilinnut pääsivät heti korviini. Jotenkin kamalan kiva, kun joku on onnistunut muistamaan niin monta pientä asiaa, joista pidän, ja kokoamaan niistä tällaisen paketin. Tuhannet kiitokset viikonlopun piristämisestä! Kyllä te vaan taidatte minut aika hyvin tuntea, rakkaat lukijat.<3