“Hups! Pääsittekin yllättämään minut kesken kissajoogavenytysteni. Ajattelin kertoilla hieman kuulumisiani, kun niistä on niin kovasti eläinlääkärireissuni jälkeen kyselty. Söin kiltisti vatsansuojalääkkeeni ja parafiiniöljykuurini loppuun, kun ihmiset niin pyysivät. Sain myös matokuurin, mutta ‘anttibiolaisia’ ei tarvinnut apteekista hakea. Kuulostavatkin jo pelottavilta.

Kerran räkäisin kyllä sen typerän lääkelitkun suustani pahaa-aavistamattoman Moksun naamalle, mutta muuten olin todella tottelevainen. Olokin alkoi helpottaa ja ruoka maistua. Kakkajuttuja en saa kuulemma kertoa, mutta sen verran paljastan, että uudessa bambuvessassa tulee kyllä vietettyä aikaa. Saan nykyään lihapitoisempaa ruokaa kuin ennen ja sen lisäksi joitakin rasvahappoja. Se parafiiniöljy oli paljon namimpaa, mutta kaipa tuotakin litkua on syötävä, kun kerran käsketään.

Ihan kiltisti en ole kuitenkaan ollut, sillä pelästytin lääkekuurini viimeisenä päivänä kaikki ihan kunnolla. Oksensin valkoista vaahtoa ja palasen muovia matolle, kun se kuivakukka ei tehnytkään hyvää vatsalleni. Olisi voinut olla herkkua! Sen jälkeen olen kuitenkin voinut taas hyvin ja opin, ettei kaikkia leluja tarvitse koettaa syödä. Varsinkaan niitä, jotka on nostettu korkealle, etten ylettäisi niihin.

Tämä kuuma aika on ollut kivaa, kun kotona on paljon ihmisiä. Ulkonahan ne lähes koko ajan ovat, mutta aina sisälle tullessaan ne rapsuttelevat ja silittelevät minua. Ja heittävät tietysti leluja noudettavakseni. Mikäs tuolla muuten kilahti? Täytyypä juosta katsomaan, oliko se Susupi vai Popi!“

Finski