Teki mieli hakata päätä seinän heti, kun sain tuon otsikon kirjoitettua. Se on huono! Mutta siihen se jää, koska tästä voi vain parantaa. Olen jotenkin ottanut tavaksi höpötellä teille kuulumisiani asukuvien väleissä, joten tuo otsikko sopii ehkä siihen teemaa. Ne eilisen passikuvat otettiin paniikissa tätä aamua varten, sillä jonottelin tänään pari tuntia (onneksi oli lukemista mukana) passihakemuksen jättöä varten. Passini vanhenee ensi viikolla ja tarkoitukseni oli uusia se kiireettä ja rauhassa sitten jossakin vaiheessa, mutta yllättäen kuulin pääseväni matkalle ja jouduin uusimaan passini välittömästi. Normaalia passia en ehdi enää saada, joten jouduin ostamaan kallimman pikapassin. Sen pitäisi olla valmis jo loppuviikosta.

Ihan kommelluksitta tuo reissu ei tietenkään sujunut, sillä siinä tiskillä, kun annoin äärettömän kauniit passikuvani virkailijalle, menin jotenkin minulle tyypilliseen olotilaan eli turhahkoon paniikkiin ja koetin selvitä tilanteesta pois mahdollisimman nopeasti. Siinä sitten allekirjoitin passini ja kappas – se sukunimi ei mennytkään ihan nappiin! Nopeasti sutaisin vaan etunimeni perään jotakin M-kirjaimella alkavaa ja loppuviikosta saankin sitten hyvällä tuurilla käsiini passin, jonka omistajana on Iina Mela. No, mutta kiva!:D

Liikkeelle lähdin aikalailla eilisen asun vastakohdalla. Näyttävyys ja värit vaihtuivat turva-asuun ja tummiin sävyihin. Asusta tuli oikeastaan niin tylsä, ettei siitä voi oikein edes kirjoittaa mitään. Suosikkiosani siitä oli tuo laukku, mikä ehkä kielii siitä, että alan lämmetä erilaisille printeille enemmänkin. Eilen hame ja tänään laukku, mitähän päältäni löytyy huomenna? Kenties vanhat verhot? No ei sentään. Mutta jotakin edistystä tässä on selkeästi havaittavissa, kun printit kiehtovat eri muodoissa.

Toi ilme!:D

toppi – Silkki Center

vyö – 2nd hand

 farkut – H&M

kengät – H&M

laukku – OIA (saatu)

Huomenna jatketaan vielä lämpimistä keleistä nauttimista hyvässä seurassa. Perjantainakin olisi tarkoitus viettää kiva päivä, mutta lauantaina suuntaan jälleen maalle. Ei siis sillä, ettei siellä olisi kivaa. Kissaa ja pikkusiskoa on jo ikävä. Ja iskää. Ja vähän äitiäkin. Ovathan kaikki varautuneet jo sunnuntaihin täydentämällä halivarastot ja treenaamalla runosuonta? Äidit kuulemma tykkäävät lahjoistakin, mutta aineettomat lahjat ovat joskus niitä kaikista parhaita.

Pitää muuten ihan erikseen kiittää teitä. Olette viime päivinä kommentoineet ihan hurjasti ja minähän tunnetusti rakastan kanssanne höpöttelyä. Kiitos, kun jaksatte piristää päiviäni. Välillä tulee vastaan tilanteita, kun usko ihmisiin on hetkellisesti koetuksella, mutta te palautatte sen kyllä ihan hetkessä. Kiitos.:)