Jossakin vaiheessa päähäni on muotoutunut ajatus, että collegehaalarit ovat eräs parhaista asioista, mitä ihminen voi päälleen pistää. Kun kuulin, että norjalaiset ovat seonneet potkupuvuista, nauroin kovaa. Mieli kuitenkin muuttui, kun haalarifirma nimeltä Jumpin lähetti minulle samanmoisen haalarin kokeiluun. Onhan se vähän hassu, mutta ah, niin mukava. Pehmeä, lämmin ja sopivan hullu. Elelin siis tyytyväisenä haalari(e)ni kanssa ja ajattelin, ettei tämä elämä tästä ainakaan monimutkaisemmaksi muutu.

Sitten sain sähköpostin, jossa haalarimerkki nimeltä OnePiece – Jump In tiedotti, että he ovat se firma, joka alunperin kehitti koko hittituotteen. Muut firmat ovat kopioineet heidän tuotteensa nimestä yksityiskohtiin. Ihmettelin, miksi tuotetta lähdettiin mainostamaan tästä asetelmasta, mutta tajusin nopeasti, että kyseessä oli vähän samanlainen taisto kuin Coca-Colan, Pepsin ja muiden kolajuomien välillä. Tavallaan samaa tavaraa, mutta omaa asemaa ja brändiä on puolustettava. Miksi antaa muille kunniaa siitä, mihin on itse vuodattanut verta, hikeä ja kyyneleitä.

Vastaanotin heidänkin merkkinsä haalarin. Mietin, onko jo hullua omistaa näin montaa haalaria, mutta periaate voitti. Ei nimittäin voi tuomita, ellei itse kokeile. Tahdon tietää, onko tässä nousemassa meteliä tyhjästä vai onko taistelu haalarimerkkien kuninkuudesta ihan aiheellista. Aion suorittaa joululomalla tutkimusta siitä, onko näissä potkupuvuissa jotakin konkreettistakin eroa vai onko kyse tosiaan vain brändien taistosta. Siitä, tykkäävätkö ihmiset makeammasta vai hapokkaammasta kolajuomasta.

Mutta niinkö se menee, että jotakin tuotetta saa myydä vain se merkki, joka sitä alkoi myydä ensimmäiseksi? Pitäisikö farkkujakin olla tarjolla vain yhden merkin alla eikä tuhansien, joiden joukosta löytyy varmasti jokaiselle sopiva malli ja hintaluokka? Itse näen asian niin, että kuluttajalle tarjonnan laajeneminen on aina hyvä asia. Tässä tilanteessa en lue itseäni niihin edelläkulkijoihin, jotka nauttivat jonkun asian, jota tarjoaa eksklusiivisesti vain yksi merkki, käyttämisestä. Silloin kun sen hintakin on yleensä aika “eksklusiivinen”.

Näiden kahden jättiläisen lisäksi, bongasin viime viikolla vielä pari tuntemattomampaa haalarifirmaa. Ruotsalainen inOne sekä PieceOfNorway ovat vain esimerkkitapauksia siitä, että haalarifirmoja syntyy kuin sieniä sateella. Tuotteet ovat lähes samanlaisia ulkomuodoltaan, vain mainonnassa näkyy eroja. Yksi merkki mainostaa itseään hengailuvaatemerkkinä, toinen taas enemmänkin bilehaalarimerkkinä.

Joka tapauksella Onepiecellä on siis vastassaan jo aikamoinen armeija haalaridiilereitä. Mutta jos haalarit kerta myyvät, miksi ei kannattaisi yrittää lohkaista osaansa kakusta. Voiko uusien merkkien markkinoille puskemista estää edes tuotteen patentoinnilla, kun niitä voi niin helposti kiertää? Monellako eri tavalla saman tuotteen edes voi valmistaa niin, ettei sen tekeminen olisi matkimista?

Eikä tämä lopu vielä tähänkään. Oman haalarinsa voi ostaa myös Gina Tricotista, Seppälästä tai vaikka Stadiumista. Jos isot merkit eivät kiinnosta, hulluahan se olisi maksaa moninkertaista hintaa samasta tuotteesta! Vai meneekö se niin? Mitä tunteita tämä teissä herättää? Onko se ihan sama, mikä logo tuotteessa on vai onko sitä ollenkaan? Itse ajattelin testata tylysti, minkä firman tuote tuntuu parhaalta omassa käytössä. Vaikka sitten sokkotestillä.:)

(haalarit saatu)