Mausteinen alkusyksyn omenakompotti
Kaksi isoa, nahistunutta omenaa. Mitä niillekin ryppyisille punaposkille sitten tekisi? Näin viime yönä unta riisipuurosta, joten päätin keittää omenoista kompottia puuron seuraksi. Mitään reseptiä minulla ei ollut, mutta kirjoitin ainekset ylös, jos lopputuloksesta sattuisi tulemaan herkullista. Ja tulihan siitä. Siitä todellakin tuli.
Nautiskelin kompotin seuraavana aamuna treenin jälkeen aamiaiseksi. Mannapuuro oli hautunut uunissa jälkilämmöllä minun hikoillessani rannalla PT:ni komennettavana. Suihkun jälkeen otin käteeni ison kipon, jonka täytin lämpimällä puurolla. Kruunasin annoksen karamellisoituneille omenapalasilla sekä pähkinöillä ja yritin imeä niistä itseeni voimaa, jotta jaksaisin tämän harvinaisen vapaapäivän aamusta iltaan. Minä suuntaan nyt (eli heti kiharoiden jäähdyttyä) Tampereelle, makustele sinä kompottiohjettani.
Mausteinen omenakompotti
2 isoa omenaa
1 rkl vaahterasiirappia
1 tl vaniljasokeria
1 tl piparkakkumaustetta
Pilko omenat ja laita ne pannulle. Lisää sokeri ja piparkakkumauste. Kypsennä omenapaloja keskilämmöllä n. 15 minuutin ajan niin, että sokeri alkaa karamellisoida palasia ja seos muuttuu tahmaisemmaksi. Lisää lopuksi vaahterasiirappi ja purkita.
Piparkkkumauste toi mieleen sen j-kirjaimella alkavan sanan, josta ei kai saa vielä puhua. Vai saako? Tuntuu höpsöltä, miten syksyisin elämässäni toistuu sama kaava. Alkusyksystä ihoni räjähtää ilman sen kummempaa syytä. Jossakin vaiheessa kahvi alkaa ällöttää ja jätän sen juomisen pariksi viikoksi kokonaan. Fiilisten ensimmäisiä kellastuneita lehtiä. Tulen surulliseksi, kun kaunein syysaika kestää vain hetken ja menee aina liian nopeasti ohitse.
Yhtäkkiä tajuan, että on jo liian kylmä syystakeilleni. Oloa kuitenkin helpottaa, kun kaupungilla aletaan koristella ikkunoihin joulua. (No niin, käytin kuitenkin sitä sanaa.) Tämän vuoden joulusta saattaa tulla vinoutunut. Jotakin sinne päin, mitä ennen. En tiedä missä sen vietämme. En tiedä keiden kanssa. Enkä tiedä, olenko uudesta arjesta enemmän innoissani vai kauhuissani. Mutta tämä reseptin myötä alan odottaa joulua. :)
Anskutin
Nammmm, juuri pohdin mitä tekisin omenasadolle kun en kaikkea jaksaisi kuivata eikä hilloakaan tule määräänsä enempää käytettyä! :D Menee ehdottomasti testiin!
Kyllä j-sanasta voi jo alkaa hieman puhumaan, itse olen jo ostanut ensimmäiset lahjat perheenjäsenille sekä Joulupuu-keräykseen! :D
Iina M.
Mun pitäis nimenomaan taas testata tuota kuivaamista! Mitään vinkkejä? 😍🍎
Anskutin
Ääk, unohdin vastata! Kuivaan itse ihan kuivurilla (joku Motonetin halpaversio, hyvin ajaa asiansa!) ohuina siivuina. :) “Puukotan” kodan irti koveraa kuorimaveistä apuna käyttäen (omenapora olisi pop), jonka jälkeen siivutan omput ohuiksi renkaiksi. Ladon ne kuivuriin (vierekkäin, päällekäin kuivuvat paljon hitaammin) ja kuivattelen noin 35-40 asteessa niin kauan että eivät tunnu enää kosteanpehmeiltä. Ilmeisesti tuo 35 olisi aika passeli jos haluaa ompun entsyymien säilyvän! En myöskään kuori omenia, kuoren alla on paljon hyviä ravintoaineita jotka haluan talteen!
Kuivatut siivut laitan lasipurkkiin ja napsin sieltä tarpeen mukaan. Omenakanelipuuroon sopivat aivan valtavan hyvin, ihan paras vaellusaamupala! :D
Osalle sadosta testasin myös uunissa valmistuvaa karamellisoitunutta hilloa ja ai että!
https://www.meillakotona.fi/reseptit/karamelliomenahillo-uunissa
Iina M.
Mahtavaa! Kiitos, kun palasit jakamaan tämän. Pakko kokeilla!
Ihanaa syksyä! 🍎🍂
Minna
Onnistuisikohan tämä luumuista?
Iina M.
Hmm, paha sanoa. Jos luumut ovat kovin kirpeitä, siirappia saattaa ainakin tarvita enemmmän.
Luumuista kokkailen yleensä tätä hilloa! 🫶🏼