Apua, mulla on hepuli! Tuntuu, että pitäisi olla vakava ja keskittyä, mutta tekee mieli kikattaa ja juosta ympäriinsä. En halua olla aikuinen, vaan lomailla velvollisuuksistani ihan kunnolla. Ehkä siksi, että kohta ne vyöryvät ylleni raskaampina kuin aiemmin. Mutta vielä ei ole sen aika ja hyvä niin. Tökkään siis Hei baby -podcastin kuulokkeisiin ja kuulokkeet korviin ja kerron teille, mitä tänään tein.

Helsingissä on siitä ihana asua, ettei Lintsille tarvitse lähteä koko päiväksi. Lapsena se oli minulle lähinnä luokkaretkikohde, jossa piti huvitella aina koko rahan edestä. Kaikissa laitteissa oli pakko käydä, herkkuja oli pakko ostaa ja huvitella piti avaamisajasta sulkemisaikaan. Nyt ei tarvitse, vaan Lintsille voi ajella vaikka vain tunniksi. Kotiovelta voi napata ratikan alle ja käydä vaikka vain ajamassa maisemajunalla huvipuiston ympäri. Ja se on ihan sairaan ihanaa! Hittoon Lintsi-suorituspaineet!

Ai, kukako tuo väsynyt pingviiniperheen äiti noissa kuvissa on? Se olen minä paasattuani, kuinka meillä on ihan liikaa pehmoleluja, jotka on voitettu kaiken maailman pumppaus-, ampumis-, heittely- ja kiskomispeleistä. Tänään pehmoperhe kasvoi taas parilla tyypillä, joista pieni muutti asumaan laukkuuni. Tai siis “lintuhäkkiin”, kuten pojat käsilaukkuani nimittävät. Pehmokiukkuni laantui nopeasti ja lopulta pienin pinguista pääsi mukaan jopa asukuviin.

  

Aloitin pukeutumishaasteen tämän postauksen myötä ja hyvä niin. Aluksi teki mieli käyttää samoja vaatteita koko ajan, mutta nyt teen omasta vaatekaapistani huikeita löytöjä. Asuja voi edelleen seurailla tämän story-linkin kautta, niitä alkaa olla selattavana jo aikamoinen kasa. Tänään pidin haasteesta vapaata, kun piti yhdistää suosikkiyläosa ja -alaosa, mutta sisimmässäni tunsin, että maanantai taltutetaan vain rennolla mekolla.

Tämän hetken pukeutumisfilosofiani kuuluu näin: “Mitä pyjamampi, sen ihanampi!” :)