Tein viime kuussa erään käännöstyön, josta saamillani rahoilla ostin tuolin. Halusin kertoa tämän siksi, että tämä ehkä kuvastaa suhtautumistani rahaan. Jos palkkio seisoisi tililläni, se kuluisi ehkä bensoihin, ruokaostoksiin ja muiden joululahjoihin. Nyt se seisoo olohuoneen nurkassa tummanvihreään samettiin verhoiltuna. Hakola Day Velvet -nojatuoli muistuttaa minua joka päivä siitä, että kun poistuu mukavuusalueelta, oppii uutta.

Ihastuin Hakolan Day-tuoliin nähtyäni sen parisen vuotta sitten Milttonilla vaaleanpunaisella kankaalla verhoiltuna. Fredan myymälässä kuitenkin iskin silmäni tummanvihreään samettiversioon ja yhtäkkiä pääni sisällä kamppailtiin kovasti. Tuoliin myydään kyllä irtopäällisiä, mutta halusin silti kerrasta parhaan värin. Näin joulun alla tummanvihreä näyttää jotenkin automaattisesti hyvältä, mutta keväämmällä sen voi raikastaa valkoisella matolla ja vaaleanharmailla sisustustyynyillä. Siis jos haluaa. Minun puolestani voisi olla joulu joka päivä.

Jäin eilen lomalle kahdeksi ja puoleksi viikoksi, mikä tuntuu ihan utopistiselta. Olin tulossa töihin välipäivinä, mutta pomoni ehdotti, että nyt voisi lomailla kunnolla. Tottahan se on, että ajatusmaailma ei heti solahda kepeään lomamoodiin, vaan yleensä alan rentoutua kunnolla vasta viikon lomailun jälkeen. Tämä taitaa tehdä hyvää päälleni.

Hakeudun silti koko ajan hipelöimään puhelintani. Poistin työsovellukset ja kaiken muunkin, mistä voisi tulla ilmoituksia, jotka jäävät vaivaamaan. Mietin ensin, jos olisin lomaillut omastakin Instagramista, mutta blogia on ollut kova ikävä kiireen keskellä ja Instakin tuntuu enemmän rentouttavalta kuin pakkopullalta. Nyt olisi siis aika heittää vapaalle ja toivon, että se näkyy blogissakin. Tähän ehti tulla jo muutaman päivän tylsä tauko!

Psst! Mitenkäs tää mun iltalukeminen? Nöpsy syttyi ykkösosalle, mutta musta tää jatko-osa on huikea! :D