Pyöräilijän pylly ja muut treenitavoitteet
Iltaa! Heräsin tänään jo kuuden jälkeen tapaamaan ensimmäistä kertaa Personal Trainerini. Mietin koko viikonlopun, mitä tavoitteita asetan yhteistyöjaksollemme ja lopulta löysin oikeat sanat. Yhteistyöjaksolla tarkoitan muuten ihan tätä asiakassuhdetta, mistään blogimainonnasta ei ole kysymys. Kerroin, että tahtoisin treenata kerran viikossa ja kymmenen treenikerran jälkeen toivoisin, että:
- reisieni ja lantioni ympärysmitat olisivat pienemmät. Rasvaa kertyy eniten alakroppaani, joten sieltä haluaisin sitä myös paljon pois.
- rasvaprosenttini olisi pienentynyt. Koska en tule koskaan enää olemaan 20-vuotias, en aio tavoitella mitään tiettyä painoa, mutta tahdon ihan tosissani eroon ylimääräisestä rasvasta.
- keskivartaloni oli paremmassa kunnossa eli sen lisäksi, että muutokseni tulevat olemaan ulkopuolisten huomattavissa, tahdon päästä selkäkivuista ja taaperon kantamisen aiheuttamista jumituksista. Tahdon olla vahvempi.
Jee, uudet Shock Absorber -urheiluliivini ovat täällä! Tai ovat olleet jo vähän aikaa, mutta muistin vasta nyt kuvata nämä. Campadrelta* tilaamani liivit maksavat normaalisti mannaa, mutta sivuston antamien huomattavien alennusten jälkeen sain nämä ihan muutamalla kympillä. Koeajoin liivit (kirjaimellisesti) spinning-tunnilla ja ne antoivat hyvin tukea, myös kevyt lenkkeily tuntui hyvältä. Jos tekin rakastatte spinning-tunteja, tykkäätte pyöräillä paljon tai vaikka vasta harkitsette pyöräilyharrastuksen aloittamista, minulla on teille kaksi sanaa. Pehmustetut pyöräilyhousut. Heitin vihdoinkin vanhat housuni pois ja tilasin tilalle Craftin pehmustetut pyöräilyhousut*, jotka ovat melkein identtiset vanhojen housujeni kanssa, mutta vyötärö on korkeampi. Pakollisina yksityiskohtina olivat pehmusteet, tarpeeksi napakka sekä korkea vyötärö ja lahkeiden silikoninauhat. Josko näillä pärjäisi sitten seuraavat kymmenen vuotta.
Yksi huonokin puoli näissä hehkuttamissani housuissa kuitenkin on. Ne joutuvat odottamaan muiden treenivaatteiden joukossa tuntemattoman ajan, sillä PT oli sitä mieltä, että näillä niska- ja hartiaseudun jumituksilla ei vähään aikaan minnekään spinning-tunneille mennä. Harmittaa vähän, kun löysin juuri kivan pyöräilykaverinkin blogin kautta, mutta ei voi mitään. Housut paljastavat tällä hetkellä armottoman totuuden siitä, että niiden käyttäjän reisissä on paljon rasvaa, joka pitäisi kyykätä pois. Ja juosta. Ja tietysti pyöräillä sitten aikanaan. Pyöräilijän pylly, joudut odottamaan vielä hetken! ;)
(*kaupallinen linkki)
Katja
On sinänsä aika surullista, että haukut blogissasi kroppaasi lihavaksi ja ällöttäväksi, vaikka mielestäni näytät (ainakin näissä kuvissa ja oikeastaan muissakin blogisi kuvissa) sopusuhtaiselta ja normaalikokoiselta naiselta. Tottakai liikuntaa saa ja pitää harrastaa ja omaa kehoaan saa muokata juuri niissä määrin kuin itse kokee hyväksi ja sopivaksi, mutta näin mentaalivalmentajan ja urheiluhierojan korvaan kuulostaa (silmään näyttää?) siltä, että sun asenne ja suhtautuminen itseesi kaipais enemmän treeniä kuin sun pakarat. Itseään pitää osata arvostaa ja rakastaa minkä kokoisena tahansa, ja muutos parempaan hyvinvointiin lähtee todellakin pään sisältä. Tsemppiä kuitenkin tulevaan koitokseen ja treeneihin upea ja valloittava Iina! :)
Iina / MouMou
Voisihan sitä arvostaa, ettei kärsi mistään sen pahemmasta sairaudesta, mutta jos ylimääräiset kilot aiheuttavat mm. iskias-vaivoja, hengästyttävät arjessa ja kaiken kukkuraksi ovat syynä sille, että satoja(!) vaatekappaleita omistavana joudun silti ostamaan lisää vaatteita, koska en mahdu vanhoihini, en ymmärrä, miksi arvostaisin kilojani tai vartaloani kokonaisuutena. Läski laskee elämänlaatuani ja tekee minut surulliseksi.
Tokihan taidan olla keskiarvomielessä normaalikokoinen, mutta huolestuttavalta tuo painoindeksi vaikuttaa eikä edes “vain vähän”.
Nede
Mä taas ymmärrän hyvin Iinaa. Vaikka minustakin näytät Iina tosi hyvältä näissä(kin) kuvissa, ei se tarkoita että tuntuisi hyvältä. Ja jos ei tunnu hyvältä, pitää asialle tehdä jotain ja juuri niin sä oot alkanut tekemäänkin! Ihan mahtavaa tahdonlujuutta, otit ihan kerralla itseäs niskasta kiinni. Ja tällä en tarkoita että olisi lainkaan sen huonompi ihminen jos ei lähde sinne salille ja tee elintaparemonttia. Jos on hyvä olla niin ei silloin tarvitse. Itse suren ulkonäköani jatkuvasti, vaikka ei ole ylipainoa, syön terveellisesti ja koitan liikkua (joskus enemmän, joskus vähemmän…). Tässä vaan koitan korostaa että ei se olotila oikeasti ole niin tiukasti kytköksissä siihen todelliseen ulkokuoreen. Ja sitä että jotain asialle tekemällä voi saada samalla sekä kropan että mielen kuntoon. Mieli vahvistuu kun huomaa saavansa aikaan tuloksia ihan itselleen, omaan kroppaansa. Ja eikö liikunnan mieltänostavasta vaikutuksesta olekin puhuttu paljon?
Olet Iina rohkea kun kerrot näistä asioista avoimesti isolle yleisölle! Monelle, itseni mukaan lukien, on vaikea sanoa sitä edes sille omalle parhaalle ystävälle tai puolisolle. Tsemppiä! <3
Iina / MouMou
Tätä ehkä yritin selittää väsyneenä edelliselle kommentoijalle. Eri asia, jos on jonkinlainen syömishäiriö ja tavoittelee 30 kilon painoa, mutta nyt on kyse kuitenkin ihmisestä, jolla on yli kymmenen kiloa liikaa rasvaa. Siis reilusti yli kymmenen. Viihdyin tässä jo pitkän aikaa tällaisena, mutta enää olo ei ole hyvä. :/
sanniiiii
Sun vatsa on kyllä aika upeessa kunnossa pienen lapsen äidiksi! Tai en tiiä, oon ite vielä siinä onnekkaassa iässä, ettei vatsan eteen tarvitse paljon töitä tehdä, mutta ihan oikeasti kauhulla odotan sitä, että jos joskus saan lapsia niin lihaksia ehkä pitäisi alkaa treenatakkin. Urheilen paljon, ja teen salilla kaikkea muuta paitsi vatsaa, en vaan voi sietää sitä :D Mutta tosta vatsasta kantsii olla ylpeä! Tsemppiä reenailuihin, kyllä ne pyöräilijän reidet sielä pian paljastuu!
Iina / MouMou
Muistan tuon! Ja siis tuon takia tätä painoa onkin vaikea hyväksyä, kun ylimääräiset katosivat vatsasta nuorena aina sillä, että söi muutaman päivän(!) kevyesti ja kävi kerran lenkillä. Olen viikon tässä vältellyt leipää, pastaa, riisiä ja muuta, joten vatsa on litistynyt jo kivasti. Harmi, ettei takamus kutistu yhtä pienellä vaivalla! :D
P.S. Vyötärönauhan alla on kyllä löysää vatsaa piilossa, krhm…
JMT
Hienoa, että PT vaikuttaa hyvältä sijoitukselta! Ei muuta ku kovaa reeniä niin eiköhän ne tavotteet täyty!
Iina / MouMou
Tästä tulee kyllä sellainen treenikevät, että en malta odottaa. Ensi viikon lenkkeilen maalla ja sitten alkaa salitreeni. Ihanaa! <3
saraseeeni
Ensinnäkin: ihana banneri! Jos se on ollut jo pitkään, niin nolona tunnustan, etten ole huomannut. Mutta vakuutan keskittyneeni bannerin sijasta sisältöön :D
Toisekseen; tsemppiä tavoitteiden saavuttamiseen! Ihailen kyllä jo nyt vyötäröäsi. Mutta jos jokin asia ärsyttää kropassa, niin se vaivaa niin kauan, että tekee asialle :-O ain. Eikä siinä ainakaan omalla kohdalla auta muiden kehut :D Aurinkoa päivääsi!
Iina / MouMou
Ei ole, se on ihan uusi. Tykkään itsekin paljon siitä! :)
Tämä tässä lihomisessa on ehkä omalla kohdalla hankalaa, kun on se vyötärö, niin voi elää pitkiä kausia ihan tyytyväisenä. Jos rasva kertyisi enemmän vatsaan, se myös häiritsisi enemmän ja sen lisäksi näyttäisin lihavammalta.
Katja
Amen pyöräpöksyille! Pyöräilen työmatkat ja niissä sen huomaisi nopeasti, jos ei olisi ekstrapehmusteita pehvassa (27 km siis päivässä matkoihin). Nyt kun olen pari vuotta kunnolla pehmustetuilla (sortsieni pehmuste on liru pitkälahkeisiin verrattuna) housuilla ajanut, niin tuntuu inhalta polkea 1,5 kilsaa kauppaan farkuissa, kun ei tuolle matkalle aina kehtaa pistää pehmustepöksyjä jalkaan :D Avomiehenkin sain innostettua tilaamaan itselleen vuosi sitten “vaipat”, kuten hän itse niitä kutsuu. Luulen silti, että kun pyöräiltiin maanantaina vanhemmilleni (32 km) ja eilen kotiin, niin hän on tyytyväinen pöksyihinsä – tai ainakin pehvansa on :D Omalla ostoslistalla on uudet pyöräilyshortsit, niin kesälläkin on mukava pyöräillä :)
Iina / MouMou
Vaipat mullakin tulee näistä mieleen! Mutta ehdottoman tarpeelliset vaipat. ;)
homey-p
Tässä, kun on nyt yhteensä reilu 4 vuotta yhtäjaksoista raskaus- ja imetystaivalta takana, ja niska ja hartiat tuntuvat olevan ikijumissa, voin lämpimästi suositella spinningin aloittamisen lykkäämistä. Kokeilin tässä hiljattain pyöräilemistä ensimmäistä kertaa tänä keväänä ja huhhei, olipa rankat 2 kilometriä. En saanut hartioita rennoiksi millään vaan jännitin niitä aivan koko ajan:D Aivan käsittämätön tunne, ja tuloksena – jos vain mahdollista – entistä pahempi jumi.
Ja toiseksi, vaikka näytät upealta noin, ymmärrän täysin tyytymättömyytesi omaan vartaloon. Itselleni on tullut molemmissa raskaudessa noin 20 kg painoa, ja laitokselle jäänyt molemmilla kerroilla noin viisi. Vaikka olin täysin normaalipainon rajoissa heti synnytyksen jälkeen, jopa lähempänä sitä ala- kuin ylärajaa, en vain viihtynyt siitä normaalikokoisessa vartalossani. Laihuus oli osa identiteettiäni enkä kokenut olevani oma itseni millään tasolla, kun vartaloni ei ollut ‘omani’. Nyt on imetys kyllä sulattanut ‘ylimääräiset’ kilot ja vähän ylikin (heh, koskaan ei voi olla tyytyväinen), mutta ymmärrän siis täysin, miltä tuntuu olla vieraassa vartalossa, jossa ei järjellä ajateltuna ole edes yhtään mitään vikaa!
Iina / MouMou
Pakko kyllä siirtää, vaikka harmittaa. Onneksi on vielä monta kymmentä vuotta aikaa polkea.
Ja on kyllä äärimmäisen tärkeää, että kroppa tuntuu omalta. Sehän vaikuttaa koko identiteettiin! :)
tainav
Hyvältä ainakin näytät:) Mikä sun painoindeksi sitten on? Treenaus varmasti piristää niin mieltä kuin kroppaakin.Olen kyllä ihaillut tosi paljon tapaasi käsitellä raskauden aiheuttamia muutoksia vartalossasi.Olet ihailtavan avoin ja positiivinen .
Upeaa treenikevättä sinulle Iina!
Iina / MouMou
Lievän ja merkittävän lihavuuden välimaastossa taidetaan seilata. Ihan kamalaa! Hormonihuuruissa olin yllättävän okei itseni kanssa, mutta kun olo normalisoituu, sitä alkaa tajuta, että näin ei voi jatkua. :/
Yksvaan
Hei! Tuli painoindeksistä mieleen; oletko miettinyt ettei se kerro varsinaisesti mitään kehosi koostumuksesta? Yksinkertaisesti se mittaa vain painosi ja pituutesi suhteen. Todellisuudessa voit olla enemmän lihasta kuin läskiä, mutta painoindeksistähän tätä ei näe. Kehonkoostumusmittauksen avulla saa selville paljonko kehosta on rasvaa ja paljonko lihasta. Tunnen muutamia ihmisiä, jotka ovat ikänsä harrastaneet lihaksia voimakkaasti rasittavia lajeja (esim. Tanssi) mutta ovat silti saaneet kuulla kouluterveydenhoitajalta olevansa bmi:n mukaan ylipainoisia. Toki oma tuntuma on tärkein ja, jos kehossaan ei viihdy on asialle hyvä tehdä jotain. Itse olen kuitenkin hyvin kriittinen painoindeksin suhteen enkä nykyään enää niele kaikkea purematta.
Iina / MouMou
Teoriassahan se on juuri noin, mutta näillä elintavoilla, ruokailutottumuksilla ja kivuilla kyseessä ei ole mikään “lihas se siellä painaa” -pelastus. Mutta siis mittaukseen olen menossa! :)
LauraL
Oho, blogin ulkoasu on muuttunut, ihanan raikas, wau!
Tsemppiä reeneihin! Kyllä se havahduttaa kun tajuaa mitä se painoindeksi näyttää, itselläkin lievä ylipaino. Useimmiten, kun katsoo itseään peilistä, tekisi mieli vain itkeä ja mennä peiton alle, kun oma ulkonäkö ottaa niin päähän.
Iina / MouMou
Kiitos! Tästä tuli kyllä kiva.
Mä katselen peilistä nykyään vain kasvojani, kun niissä lihominen ei ärsytä niin pahasti. :)
Kipsu
Kiva, että olet tehnyt painonpudotuksestasi ns. “julkisen”. Tästä saa varmasti motivaatiota omienkin kilojen karistukseen.
Olen lueskellut edellä olevia kommentteja, ja myös aikaisempia tuntemuksiasi vastaaviin postauksiin. Nykyajan kauneusihanne on melko siro, mutta on huolestuttavaa kuinka moni on nykyisin ylipainoinen, ja kuinka hyväksyttävänä ylipainoa kuitenkin pidetään.
Yritin miettiä miten asian ilmaisee kauniisti, eikä sitä varmasti voi nätisti sanoakaan. Älä ota kommenttiani liian henkilökohtaisesti, osa on myös yleistä pohdintaa. Näytät mielestäni nykyiselläsi tosi kivalta, mutta faktahan on se, että sinun pituisesi naisen olisi soveliasta painaa 5-10kg vähemmän. Nykykauneusihanteet ovat jotenkin vääristyneet molempiin suuntiin. Pitäisi olla hoikka, muttei kuitenkaan liian laiha. Toisaalta jos olet hyvä tyyppi ekstrakiloilla, niin sulle vakuutellaan, ettei ole mitään syytä pudottaa painoa.
Tärkeintähän on se miltä itsestä tuntuu, mutta suomalaistahan taitaa yli puolet olla ylipainoisia. Kauhistuttaa katsella kaupungilla ihan lapsia, jotka ovat selkeästi tuhdissa kunnossa. Terveyttä ylläpitääkseen, ja omaa hyvää oloa lisätäkseen, olisi kuitenkin melko tärkeää yrittää pysytellä normaalipainoisena. Siksi haluankin toivotella tsemppiä projektiin. Päivittelethän tännekin päin, niin josko tulisi itsekkin liikuttua enemmän? Ja pahoittelut tosiaan jos asia tuli muotoiltua tökerösti.
PS. Kommenttiboksi voisi olla “isompi”, nyt näkyy vain kaksi kirjoitettua riviä kerralla (eli aivan liian vähän…)
Iina / MouMou
En ota pahalla, tottahan se on. Ja ymmärrän tuonkin, että nykyään “suvaitaan” vähän liikaa ja unohdetaan, mikä on terveellisestä. Liian laihuuden ja lihavuuden lisäksi myös sairaalloinen timmiys menee yli eikä sitäkään tajuta kritisoida. Päivittelen takuulla projektin etenemistä varsinkin ruoka- ja liikuntakannalta.
Mä laittelen myös kommenttiboksikritiikin eteenpäin! :)