Lyhyen naisen ajatuksia
Seuraa muutamia lyhyen naisen ajatuksia sunnuntain piristykseksi. Hyviä puolia himpun alle 1,6 metrin pituudesta löytyy vaikka kuinka paljon. Lentokoneessa on jalkatilaa vaikka muille jakaa eikä ole tullut edes mieleeni, että matkustaminen olisi jotenkin ahdasta. Vaatteita voi välillä löytää lastenosastolta, mikä tarkoittaa usein myös sitä, että hinta on edullisempi kuin aikuisten vastaavalla tuotteella. Välillä huomaan myös saaneeni lasten lipun tai opiskelijahinnan automaattisesti, kun olen jossakin pyytänyt “vain” lippua tarkentamatta sen enempää, että olen hinnaston mukaan aikuinen. Konserteissa olen yleensä päässyt aika eteen ilman mulkoiluja, koska pitkät näkevät ylitseni eivätkä koe, että vien heiltä mitään nauttimalla keikasta lähempänä lavaa kuin he. Tätä arvostan paljon.
Mutta on niitä huonojakin puolia välillä vastaan tullut. Mihinkään kotimme yläkaappeihin en esimerkiksi yllä ilman apua, ja nykyään en voi kiipeilevän taaperon aikana ottaa mitään edes tuolin tai tikkaiden avulla ylähyllyiltä, koska ipana matkii minua ihan kaikessa. Uskottavuus on asia, joka minulta useissa tilanteissa puuttuu pituuteni vuoksi. Opettajaopintoja Jyväskylän yliopistossa suorittaessani koin, että 1,8-metriselle yläastelaiselle pojalle puhuminen hyvin yläviistoon ei tuntunut siltä, että minä olen tilanteessa se, joka sanelee, miten käyttäydytään. Minkä minä pituudelleni voin.
Samoin olen valitettavasti joutunut kliseiseen tilanteeseen, jossa kokoni on jonkun silmissä ilmeisesti vaikuttanut myös ikääni enkä ole elektroniikka- tai huonekalukaupassa saanut kunnon palvelua. Jyväskylä-aikoina pahin kerta taisi olla muistaakseni sänkykaupoilla, kun sopivan sängyn valittuani myyjä vilkaisi ympärilleen ja kysyi: “kukas tämän sitten maksaakaan?” Ilmeisesti olisi pitänyt olla isi mukana tai jotakin yhtä naurettavaa. Minä, kaupan ainoa asiakas, maksoin kassalla ihan itse sänkyni myyjän muuttuessa yhä punaisemmaksi kasvoiltaan tajuttuaan aivopierunsa. Kiitos ja hei, seuraavat ostokset tehtiinkin eri myymälässä. Valitettavasti äänestän jaloillani, jos koen, ettei minua arvosteta asiakkaana. :)
(mekko saatu Nansolta)
Titta
Oijoi, niin tuttua. Ihan jokainen noista kuvailemistasi ongelmista. Olenpahan itse vielä vähintäänkin viisi cm sinua lyhempi :)
Ihana, että olet kokenut keikoilla pituuden etuna. Minua se harmittaa niillä yleensä eniten ja urputan usein seuralaisilleni, että lyhyille ihmisille pitäisi olla oma alennuskategoria tai mieluiten vapaa pääsy, kun kuitenkaan ei mitään näe. Pitkät ihmiset ei tunnu edes huomaavan, kun astelevat jostain eteeni seisomaan. Katsomot, olivat sitten vaikka nousevia, ovat sitten taas ihan oma lukunsa :) Ja sitten on ruokakauppojen ylähyllyt, joilla on tuotetta enää takareunassa jäljellä. Jostain sysstä tunnen aina alemmuuden tunnetta kysellessä ventovieraita auttamaan tai kiipeillessäni jakkaralle, jos semmoinen sattuu hyllyvälistä löytymään.
Ja ehkä sen lapseksi luulemisenkin voi ottaa kohteliaisuutena, ainakin näin ensimmäisten uurteiden alkaessa piirtyä silmäkulmiin. Eipähän ainakaan ole kulahtanut kurppa! Minun ennätykseni on se, kun 24-vuotiaani minua luultiin alakoulun oppilaaksi, mennessäni ensimmäisenä päivänä töihin :D
Mutta saa ainakin käyttää niin korkeita korkkareita, kuin sielu sietää, näyttämättä honkkelilta tai kasvamatta miestään pidemmäksi. Ja ne lasten osaston löydöt <3
Ja ainakin tuottaa iloa muille! Jokainen pikkusisarukseni on saanut kokea riemunhetkiä kasvaessaan minusta ohi jo alakouluiässä ja samoin alakouluikäiset oppilaat ovat niin riemuissaan, kun ovat (melkein) yhtä pitkiä tai pidempiä kuin ope :D Sillä lopulta, noita muutamia käytännön ongelmia lukuunottamatta, mulle on ihan jees olla tappi!
Oijoi, harvoin tulee kommentoitua, mutta tämä kirjoitus jotenkin riemastutti, kun pystyi niin samaistumaan.
Iina / MouMou
Heti, kun 30 pamahtaa täyteen, alan ottaakin kohteliaisuutena nuo ikä-jutut. Siihen asti kurtistelen otsaani! :D
Juha Siikavuo
Hyvä kirjoitus ja hyviä huomioita. Pituudessa on hyvät sekä huonot puolet. Minulla juuri päinvastoin kun sinulla (2 metriä kun olen). Lentokoneeseen ei mahdu. Alakaapit ovat ahtaita. Eikä kaupoista löydy oikean kokoisia vaatteita, jos löytyy maksaa ne enemmän kuin pienemmät. Kaikkia asiakkaita pitää kuitenkin palvella hyvin. Jaloilla äänestäminen oli oikein ?
Iina / MouMou
Tuo lentokone aiheuttaa kuulemma monelle pidemmälle tai jo pitkäjalkaiselle, vaikka kokonaispituutta ei erityisen paljon olisikaan, epämukavia tilanteita. Voin vain kuvitella. :/
-A
Mulla on ollu välillä samantapaisia kokenuksia asiakaspalvelun kanssa. :/ pituutta 149 ?
Iina / MouMou
Voin uskoa! Ärsyttäviä tilanteita. :)
Maasta se pienikin ponnistaa
Sinähän olet pitkä nainen. Itse kun olen 152 cm pätkä niin pidän tuota sun pituutta jo hyvinkin pitkänä :) Jaanpa joutessani pari kokemusta omasta lyhyydestäni.
Olin serkkuni häissä. Häihin ei oltu kutsuttu ketään alaikäisiä, mutta silti tarjoilijapoika jätti kysymättä minulta otanko puna- vai valkoviiniä ? Samoissa juhlissa serkkuni kaverit olivat ihmetelleet, että kuka tuo 15-vuotias tyttö juhlissa on. Olin silloin 27 vuotias.
Ostaessani silmälaseja pyysin äitini makutuomariksi. Kun lopulta löysimme hyvät lasit ja myyjä alkoi puhumaan äitini kanssa raha-asioista niin äitini tokaisi, että kyllä tuo 25-vuotias ihan itse silmälasinsa ostaa.
Viimeisin hauskuutus tapahtui vastikään kun menin bussiin ja kuljettaja kysyi, että lastenlippuko? No vähän menin hämilleen ja vastasin, että ei ku aikuisten. Ikää oli 28 siinä vaiheessa.
Opiskelen näin aikuisiällä yliopistossa ja ikää on nyt kandivunna kertynyt 29. Jos joskus mainitsen ikäni niin kaikki hämmentävät. Saan kuulla, että mua on luultu suoraan lukiosta yliopistoon tulleeksi.
Konserteista minulla on toisenlainen kokemus, sillä ihan sama kuinka edessä olen niin yleensä se koko konsertin pisin mies änkeää juuri minun eteeni etten varmasti näe koko esitystä. Tosin kerran yksi pitkä mies tarjoutui nosmaan minut syliinsä, mutta kieltäydyin kohteliaasti vedoten konsertin sääntöihin ?
Yleensä en myöskään saa palvelua, juhlapukuliikkeessä, elektroniikkaliikkeessä, huonekalukaupoilla, enkä siellä optikkoliikkeessäkään ellen ole jonkun aikuisen matkassa ? Harmi niille kauppiaille, joilta olisin oikeasti ollut ostamassa jotain arvokasta, sillä minullakin on tapana äänestää jaloillani.
Iina / MouMou
VOITIT! Ja hei, mulla on tuo sama leffateatterissa, että paikan pisin tyyppi on aina minun edessäni! :D
TiinaFitfatmama
Haha niin samaistun :D oon 157cm ite :D
Iina / MouMou
Ah, sitten tiedät nämä jutut vielä muakin paremmin! :D
nasu86
Minä olen ikuisesti ” katkera” ammattikoulun luokkakaverilleni. Melkein 190cm ja laiha poika luokaltamme härnäsi minua ja sanoin pokkana että ala kaiva verta nenästäsi. Reaktiona kunnon räkänauru. Siinä meni uskottavuuteni. ??
Iina / MouMou
VOI EI! :D
IlonaKoo/ihan vaan tavismutsi
Allekirjoitan täysin. :D t. Neljä milliä yli 160cm
Iina / MouMou
EIKÄ! Sä pääsit maagisen rajan yli. Kateus! :D
Jonna
Joo sama täällä, tuntuu että joka kaupassa katsotaan kieroon, pituutta siis 153 cm. Ja vielä kun olen lapsenkasvoinen niin siinä hyvä yhdistelmä :D. Kaiken huippu oli kun ovelle tuli jotain myyjiä ja ensimmäinen kysymys oli että onko vanhemmat kotona.
Iina / MouMou
EIKÄ! Voi nolo! Siis myyjille nolo. :)
Jonna
Joo, oon aina vaan sanonu että ei oo niin ei tarvii ostaa mitään :DD
Iina / MouMou
HAHA! :D
Leena
Minä olen sinua kyllä reilusti pidempi, mutta mitä ilmeisimmin näytän silti yhä nuorelta vaikka ikää on jo yli kolmenkymmenen. Paperit kysytään lähes aina, asiakaspalvelua saa puutteellisesti tai niin kuin viimeksi uutta puhelinta ostaessani, myyjä maksutilanteessa oletti minun maksavan osamaksulla ja oli hieman hämillään kun maksoin ihan kerralla koko summan, ja näki sitten vielä henkkareistani ikäni… Alkaa pikkuhiljaa jo puuduttamaan :)
Iina / MouMou
Se on kyllä välillä rasittavaa, pakko myöntää. Onneksi nämä väsymyssilmärypyt alkavat jo mulla kompensoida enkä näytä enää niin junnulta! :D
Juuuli
Toi että kaupassa ei saa palvelua kun näyttää niin nuorelta on suoraan sanottuna ihan saakelin ärsyttävää :D vaikka multa pituutta löytyykin “huimat” 163 cm, niin aina luullaan 14 tai 15 vuotiaaksi :’D Ja tosiaan alan kanssa ottamaan asian kohteliaisuutena vasta kun ikää on se ainakin 30 mittarissa .. Käytiin tossa äidin kanssa ostoksilla muutama viikko sitten, kun Elisan myyjäpoika tarjosi meille liittymiä, ja minä tietysti opiskelijana tutkin tiukasti hintoja, johon myyjä totesi “no mutta ethän sinä itse laskua kuitenkaan maksa” äitini tuijotti myyjää hetken hieman tyhmän näköisenä ja kysyi sitten että kuka aikuisen ihmisen laskut sitten maksaa? :D Oli poika hiljaa sen jälkeen! Eipä otettu uusia liittymiä!:D
Iina / MouMou
Hyvin sanottu. Oon ylpeä susta! :D
Hanna
Tää nyt ei liity postaukseen mitenkään, mutta toi otsis sopii sulle niin hyvin ?. Itekin tahtoisin, mutta mulla on niin lyhyt otsa että näyttäisin typerältä..
Iina / MouMou
Kiitos! Tämä on kyllä tuntunut nyt tosi omalta. Yleensä tässä vaiheessa olen jo kyllästynyt otsikseen, mutta nyt en ole pitänyt sitä kertaakaan ylhäällä pinnien avulla. :)
minna-aaria
Itse olen pohtinut usein samoja asioita, mutta tilanteeni on päinvastainen. Olen 188cm pitkä nainen, mielellään olisin 20cm lyhyempi. Hyviä puolia on: uskottavuus työelämässä, positiivinen huomio ja tosiaan yltää sinne yläkaappeihin. Huonoja puolia on: Kengät täytyy lähes aina ostaa erikoisliikkeestä ja usein tarjonta on aika suppea sekä hinta korkea. Lentokoneessa ja busseissa jalkatila loppuu kesken. Tarpeeksi pitkiä farkkuja haastava löytää, minulla kun on jalat huomattavasti pidemmät suhteessa yläkroppaan. Minulta ei muuten tulla kysymään baarissa. “käytsä usein täällä”, vaan ” kuinka pitkä oot” Kaikki on tietenkin suhteellista, mutta kyllä mä vähän kadehdin 150cm naisia :)
Iina / MouMou
Tuo on kyllä jo epäkohteliasta jotenkin, siis tulla kysymään pituutta. Aivan kuin se olisi jotenkin kummallista tai outoa. :)
Rebekka
Oi vitsi, olipa hauska lukea, millaista elämä on, kun pää keikkuu 1,6 metrin korkeudella. Itse olen melkein parikymmentä senttiä pidempi ja rakastan vielä korkeita korkoja, joten elämäni on jossain määrin hieman erilaista.
Pitkyyden (!) hyvät puolet:
– Kun lihoin 4 kiloa, kukaan (edes äitini) ei huomannut mitään ja samat farkutkin mahtuivat yhä päälle. Kerran laihduin stressaavassa elämäntilanteessa 6 kiloa ja kukaan ei silloinkaan huomannut mitään.
– Kaupassa vieraat ihmiset pyytävät usein apuani, kun eivät ylety ylähyllylle. Auttaminen on aina mukavaa.
– Löydän helposti vaatteita, mikä toisaalta on mielestäni vähän outoa, sillä olen kuitenkin yli 10 senttiä naisten keskimittaa pidempi.
– Jalkani on kokoa 42. Pysyn oikein hienosti pystyssä ja löydän usein alennuskenkiä.
– Minulta kysytään usein, mitä lajia ja kuinka usein treenaan, koska pysyn helposti suhteellisen hyvässä kunnossa. Todellisuudessa kävin viime vuonna kolmesti salilla ja söin tänään lounaaksi ja päivälliseksi suklaamuroja…
– Olen opettaja ja opetan pääasiassa 18-30-vuotiaita. Mitään auktoriteettiongelmaa en ole koskaan huomannut.
– Minulta ei kysytä ikinä missään henkkareita. Ei kysytty edes 15-vuotiaana, kun hain koko kaveriporukalle sidukat lähikiskalta :)
Huonot puolet:
– Kun oli teini, pojat olivat minua 20 cm lyhyempiä. En ollut varsinaisesti luokan suosituin tyttö…
– Kun olin teini, painoin 50 kiloa ja muistutin ulkonäöltäni lyhtypylvästä.
– Törmäilen usein kulmiin, oviin ja kaappeihin, sillä käteni ja jalkani ovat hyvin pitkät ja en oikein hallitse niitä.
– Kun menin jatkuvien selkäkipujen takia lääkärille, hän katsoi minua ja töksäytti: “Pitkä tyttö, pitkä kaula, tietenkin sinulla on selkäkipuja!”
– Jalkani on kokoa 42, mistä ystäväni keksivät jatkuvasti erittäin hauskoja vitsejä :)
– Lyhyet miehet kuulemma pelkäävät minua ja luulevat, että pitkä nainen etsii automaattisest rinnalleen koripalloilijaa. Noh, olen tapaillut kyllä koripalloilijaakin mutta niin myös itseäni lyhyempää miestä.
– Minulta ei kysytä ikinä missään papereita :(
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen pituuteeni enkä osaisi kuvitella itseäni lyhyenä. Jos kuitenkin olisin lyhyt, niin olisin mieluummin todella lyhyt kuin keskipituinen. Luulen, että pituus on meille pitkille ja lyhyille paljon keskeisempi osa identiteettiä kuin heille, jotka ovat 167,5 cm pitkiä, painavat 62 kiloa ja käyttävät 38-kokoisia kenkiä.
Haluaisin kuulla lisääkin lyhyenä elämisen plussia ja miinuksia :)
Iina / MouMou
Toi lihominen on kyllä paha, sillä tässä mitassa huomaa HETI. Ja tuli sinun listastasi mieleen, että minua taas tulevat joskus iskemään epäilyttävän nuoret miehet! :D
Enkeksitähänmitäänfiksua
/ Hahahahaha, kuvailit juuri meikäläisen! Mun identiteetti häiriintyi, kun tajusin joku vuosi sitten olevani suht. pitkä, koska olin aina ollut identiteetiltäni lyhyt. Tämä johtuu ehkä siitä, että kaverini ovat lähes järjestään minua pidempiä tai sitten saman mittaisia, joten en pituuteni vuoksi ole ikinä suuremmin erottunut porukasta.
Tajuttuani olevani todellakin lähempänä 1,7 m kuin 1,6 m, oli pituuteni minulle ongelma ja toivoin pitkään olevani lyhyempi. Joulukuussa olin eräässä sukutapahtumassa, jossa oli vain toisen vanhempani sukulaisia, ja tajusin, että tämä vanhempani on sisaruksistaan ainoa, joka ei ole lyhyt ja ylipainoinen (enkä tarkoita, että ne kulkisivat käsi kädessä), samoin minä ja veljeni erotuimme serkkujen ja muiden sukulaisten keskuudessa pitkillä (veljeni on tasan tai vähän yli 1,8m) ja hoikilla olemuksillamme. Vaikka kaikki serkkumme eivät olleetkaan varsinaisesti ylipainoisia, olivat he kuitenkin ruumiinrakenteeltaan huomattavasti vantterampia ja tanakampia kuin me. Täytyy sanoa, etten koskaan ennen ole ollut kiitollisempi siitä, että olen saanut geenini juuri omilta vanhemmiltani, sillä toisen puolen sukulaiseni ovat pääsääntöisesti, jos eivät pitkiä, niin ainakin hoikkia ja siroja.
Toisin sanoen: tulin sinuiksi pituuteni kanssa vasta viime joulukuussa, ja kuitenkin täytän ensi vuonna 30. Pitkä matka on siis kuljettu milloin lyhyen ja milloin pitkän ihmisen kengissä identiteettikriisiä potien. Onneksi voin lopultakin sanoa viihtyväni nahoissani ja keskittyväni tarvittaessa muuttamaan lähinnä suhtautumistani, jos jotain on tarve muuttaa. :)
Iina / MouMou
Hyvä esimerkki siitä, miten pituudestaan voi löytää hyviä puolia, vaikka se joskus on häirinnyt. Hienoa! :)
Tiina
Täällä mittaa 159cm ja eilen justiisa kiipeilin kaupassa jakkaran päällä että sain ylähyllyltä jätskiä. :D
Iina / MouMou
Samaistun. <3
rde
Aina kun mua ärsyttää tämä lyhyen ihmisen elämä (157cm), niin ajattelen nitä autuaita hetkiä kun oon esim Onnibusseissa torkkunut matkan ajan onnellisena jopa jalkojeni päällä istuen siinä penkillä ja vierustoveri on tuhissut kun polvet painaa kiinni seuraavan penkin selkänojaan… :D Hobittina on joskus ihan kiva olla :’D
Iina / MouMou
Aamen tälle! :D
JMT
Oijoi saatoin revetä tolle sänkykaypoille! Ja siis kuulostaa tutulle, ei kylläkään omalta kohdalta mutta kaksossiskon joka sen 4cm lyhyempi kuin oma 166 pituuteni. Saattopa joskus jäädä joltain politiikolta saamatta ääni kun kehtasi siskolle antaa lehtisen ja käski antaa kotona vanhemmille, ei muuten arvostanu 20-vuotiaana asiaa. Mua kyllä nauratti!
Iina / MouMou
Olisi muuten jäänyt meikäläisenkin ääni saamatta! :D
Liisa
Tämä juttu olisi voinut olla minun kirjoittamani. Mähän olen perustanut tästä aiheesta jopa blogin vähän aikaa sitten: http://www.stoori.fi/147cm-elamaa . Eli mä olen siis 147 cm pitkä ja ihan aikuinen 36 -vuotias perheellinen nainen. Kaikki mitä kirjoitit tuntui niin kovin tutulta :)
Mutta mukava on aina huomata ettei ole ainut lyhyytensä kanssa.
Iina / MouMou
Hei, pitääkin tutustua tuohon blogiisi. Kiitos linkkivinkistä! :)
Sara|Sara's Fab Life
Päivän piristys :D Ite 160cm ja en kait käy juuri missään niin ei ole ihan samanlaista saanu osakseni. Toki tuo kaappien kurkottaminen niin kotona kuin kaupassakin.
Iina / MouMou
Olet onnekas! :D