Parantumista ja palautumista
Gainomax-yhteistyönä toteutettu palautumisjuomatestiviikko on takana ja kirjoittelin ylös hieman ajatuksia palautumisesta. Teksti lähti kuitenkin rönsyilemään sattuneista syistä hieman enemmänkin ja tästä tuli ihan pienehkö avautuminen koskien raskauden runtelemaa vartaloa ja sen lähettämiä signaaleja. Keskustelin menneen viikon aikana muutamankin ihmisen kanssa tuosta imetyksestä ja raskauskiloista, minkä vuoksi ajatusmaailmani on jälleen kerran käännetty päälaelleen. Ahdistelin kysymyksilläni sekä terveydenhuollon ammattilaisia että muita äitejä, mutta isompi otanta olisi kyllä tarpeen. Sen verran kalvaa tämä tiedottomuus. Mutta koska olen minä, kirjoitan tästä tässä viikossa, jotta saan ajatuksiani purettua jonnekin.
Synnytyksen jälkeen aloitin herkkulakon ja kevyet vaunulenkit. Senttejä lähtikin tasaisesti, ja kun kohtu sopistui samanaikaisesti, siluetti pieneni hurjaa vauhtia. Olin päättänyt, että jälkitarkastuksen jälkeen lisään paukkuja ja sekä tiukennan ruokavaliota että tehostan liikuntaa jatkamalla rakasta juoksuharrastusta. Tiukempi ruokavalio vaikutti kuitenkin siihen, ettei maitoa tullut enää yhtä hyvin. Jo muutaman päivän kalorikyttäys itketti sekä vauvaa että äitiä, kun maitoa ei enää noussut normaalia tahtia. Juokseminen taas tyssäsi siihen, että olo oli kevyellä hölkällä jo “hölskyvä” ja jouduin toteamaan, ettei kroppani ole vielä valmis kuin satunnaisiin mini-hölkkämatkoihin. Niinpä palautin ruokavalion jälleen runsaaksi ja monipuoliseksi lopettaen samalla kauan odotetut juoksukokeilut. Kropan kutistuminen tyssäsi kuin seinään. Joka-aamuiset(!) huomiot pienenevästä vatsasta ja muusta vartalosta vaihtuivat pettymykseen siitä, että pieneneminen hidastui huomattavasti.
Sitten niihin palautumisjuomiin, joita olen maistellut ja testaillut jälleen aktiivisemmin viikon ajan. Vaikka niitä saisi juoda raskausaikana, pidin 9 kuukautta taukoa niistä. Vähän lähdin jälleen rönsyilemään aiheesta, mutta kun tästä on niin vaikea kirjoittaa avaamalla hieman enemmän asioita, jotka liittyvät tämän hetken olotilaani. Mutta niihin juomiin. Mansikanmakuinen uusi palautumisjuoma sijoittui makutestissä heti päärynänmakuisen juoman alapuolelle. Jos se maistuu sulaneelta Ville Vallaton -puikolta, tämä on sulanut mansikka-Eskimo eli varsinaista herkkua. Ominaisuuksiltaan juoma on tuttua laatua, seuraavana päivänä treenistä ei kolottanut lihaksia kuin suunnilleen puolet siitä, mitä normaalisti. Palautumiseen auttoivat myös rauhalliset nettitunnit, joita Gainomaxin sivujen kautta voi kokeilla. Vinkkinä myös, että kun lenkin jälkeen on kamala nälkä, palautumisjuoma on hyvä välipala varsinaista ruokaa nautittavaksi odotellessa.
Näihin pohdintoihin pausetan tai ainakin hidastan jälleen ristiäisdieettiäni. Tuntuu, että tarvon tämän projektini kanssa tällä hetkellä suossa ja jokainen mahdollinen suunta vaan hidastaa matkaani. Onko nyt niin, että tässä pitää oikeasti vaan olla ja köllötellä kunnes joko imetys loppuu ja voin vähentää kalorinsaantini huomattavan alhaiseksi tai kunnes puoli vuotta on kulunut ja voin harrastaa huomattavan tehokasta liikuntaa? Tämä 500 grammaa viikossa pitkillä lenkeillä ja normaalilla ruualla on tur-haut-ta-vaa. Edistyskuvia on turha postailla viikon välein, kun niissä ei tule pitkään aikaan näkymään mitään muutosta. En tarvitse mitään tahallisten väärinymmärtäjien käskyjä keskittyä vauvaani, sillä niin keskitynkin. Tämä oman itseni löytäminen on tärkeä sivuprojekti, joka vaikuttaa omaan vireystasooni ja sitä kautta siihen, kuinka hyvä äiti voin lapselle olla. Ja tahdon olla paras mahdollinen. ♥
Hay
Hei, ymmärrän, että on kiire palautua nopeasti.
Elät kuitenkin ainutlaatuista aikaa ja itse nauttidin siitä.
Loppuelämä on vielä aikaa palautua. Syömällä suht
Terveellisesti ja vaunuilemalla saat rakennettua hyvän pohjan,
Kun on aika alkaa laihduttamaan “kunnolla”. Kaikelle on oma aikansa.
Mielestäni kunnon urheilu on tosi raskasta, jos ei pysty
Nukkumaan kokonaisia öitä.
T. Kahden lapsen äiti
MouMou
Sitä se kyllä on! Vaunulenkkikin vastaa maratonia joinakin aamuina. :/
Minni
Voi Moumou, älä stressaa! <3 Tiedän tuskailusi, anna itsellesi aikaa. Pian huomaat että vuosi on mennyt, vaikka se nyt hassulta kuulostaakin, mutta siinä vaiheessa todennäköisesti oivallat kirkkaammin, minkälaisessa myllyssä kroppasi on juuri nyt ja mitä kaikkea se on käynyt läpi. Ole kehollesi armollinen, ole itsellesi armollinen. Kannattaa kävästä hyvillä mielin shoppailemassa muutama kiva sopiva syysvaate jos yhtään siltä tuntuu, sellainen joka tuntuu ihanalta päälläsi juuri nyt, tässä hetkessä ja tämänhetkisessä kropassasi. Ei ole kiire minnekään. :) Olet tosi kaunis!
t. Minni
MouMou
Kun voisikin pysäyttää ajan vauva-aikaan, mutta niin, että kaikki peilit katoaisivat maailmasta. <3
Miuliu
MouMou, muistan hyvin tuon tunteen, kun ekan lapsen syntymän jälkeen olisi nopeasti halunnut takaisin omiin mittoihin, mutta ei se niin vaan käynytkään. Ole itsellesi armollinen! Puoli kiloa viikossa on hyvä tahti. Voi muuten sitä paitsi olla niin, että maidontulo on tasaantunut ja vauvalla on vastaavasti tiheän imun kausi päällä => molemminpuolinen turhaantuminen taattu.
Anna itsellesi aikaa, hiljaa hyvä tulee. :) Olet varmaan muuten kuullutkin, että maidontuotanto täysimetetylle vauvalle vaatii n. 500 kcal päivittäin. Eli jos et pahemmin herkuttele, kalorivajausta syntyy kuin itsestään.
Kaikkea hyvää, kaunis ihminen!
MouMou
Imetysturhautuminen on kyllä pahinta. En tahdo yhtään riskeerata tätä nyt, kun kaikki sujuu kuin valssi imetysrintamalla. :)
annanna
Itse ajattelin myös laihduttaa heti kun vauva syntyu. Ko kävikin niin, että kilot putosi kuin itsestään. Ja samalla tahdilla väheni myös maito. Päätin, että koska koin imetyksen niin tärkeäksi niin lisäsin ruokaa ja juomaa… ehkä hieman turhan runsaasti. Kiloja tuli 5 vuoden aikana. Nyt vauva on siis vuoden ja aloitin kesällä säännöllisen lenkkeilyn (myös juoksun jota olen aina vihannut enkä koskaan harrastanut). Raskausaikana liikuin todella vähän koska supisteluja tuli niin herkästi joten en uskaltanut urheilla (olin ehkä turhan varovainen ja laiskuuttani “syytin” liikkumattomuudestani supistuksia). Joten siis melkein 1, 5 vuoden todella vähäinen liikunta on todellakin jättänyt jälkensä. Tulosta onneksi tulee nopeasti kun rapakunnosta on lähdetty liikkeelle. Kun vauva oli 2kk aloitin kerran viikossa pilateksen jota olin harrastanut ennen raskautta. Koin sen todella hyväksi kun siinähän keskitytään syviin lihaksiin. Kun sai “korsettia” kasaan niin juoksulenkitkin koen helpompana. Oma kroppa on ällöttänyt, mutta onneksi mies on kannustanut ja tykännyt minusta vaikka en itse olekaan tykännyt :) vuelä en kiloja ole saanut kuin kilon pois mutta huomannut että olo ja ryhti on paremmat kuin aiemmin. Se piti vielä sanoa, että juoksua ei välttämättä kannatakaan kovin aikaisin aloittaa sillä se kuormittaa lantionpohjaa aika tavalla. Olen havainnut, että ei ne turhaa korosta neuvolassa lantionpohjatreeniä ;) tsemppiä sulle! Maltti on valttia ja kaikki muut ei-yhtään-lohduttavat kliseet päälle :D
MouMou
Pilates on ihanaa! Olisikohan sitä jossakin tässä lähellä. <3
sanumaria
Tervetuloa turhautumiskerhoon. Mä en imetä, mutta en silti oikein saa itsestäni kunnon laihdutusvaihdetta irti. Ja luulen että tohon mahan palautumiseen ei auta kun aika (niin törkeän ärsyttävää kun se onkin). Mutta toisaalta, vauvan on kivampi maata mahan päällä kun siinä on vähän jotain pehmikettä alustana. Ehkä siksi se palautuminen kestää sen minkä kestää :)
MouMou
Niin on! Se saa loikoilla masulla vaikka aamusta iltaan. <3
ulla
En tiedä, miten suurta painonpudotusta/kiinteytystä tavoittelet, mutta ei missään nimessä kannata väheksyä puolen kilon viikkovauhtia! Puolessa vuodessa se tekee kuitenkin jo 13 kiloa! Jos siis pystyt tuohon vauhtiin monipuolisella ruokavaliolla ja kevyellä liikunnalla, niin mun mielestä sulla ei oo hätäpäivää :) Ymmärrän, että se turhauttaa nopeisiin liikkeisiin tottunutta mieltäsi, mutta onhan se parempi edetä hitaasti kuin ei ollenkaan
MouMou
Se olisi aika hyvä tuo 13 kiloa. Eli tätä lähdetään tavoittelemaan. :)
Anne
Hei
Ekan lapseni kohdalla söin normaalisti, jopa herkuttelin leivoksilla välillä, (joita en yleensä himoitse), niin laihduin imettämällä, mitä enemmän maitoa tuli, (ja sitähän tuli) sitä nopeammin kilot lähti ja imetin puol vuotta. En oo koskaan ollut sellanen lommoposki kun silloin. Mun kohdalla toimi se, toivottavasti sullakin toimis….sitten vielä sanon sen vanhan tylsän et kun ei ne läskit oo tullu hetkessä, niin ei ne lähdekään hetkessä…oot mun silmään ainakin tosi paljon jo pienentynyt, kumpa näkisit sen itsekin ;)
MouMou
Niinpä! Peilit vaan kertovat nykyisen tilanteen, joka on BLAAH. :/
Niina
Siis sähän oot vaan aivan liian hätänen! Herranjestas olet synnyttänyt vain hetki sitten! Ehkä vuoden jälkeen synnytyksestä voi olettaa että kroppa on palaututnut “normaaliksi” ei muutaman kuukauden! Sinun vartalosi on noineen jo täydellinen, joten hyvin voit lakata ruoskimasta itseäsi… Suurin osa palautumisesta tapahtuu ihan itsestään, kun syö ja liikkuu ihan normaalisti! Stressi on kropalle paljon suurempi lihottaja, kun pulla! Muista se! Rentoudu! Ja vaikka paino tippuisi alemmas kun ennen raskautta, ne vanhat farkut ei silti välttämättä mene päälle, koska lantio on leventynyt.
Terv. Kolmen lapsen äiti 27v.
p.s. muista että synnytyksen rankkuutta kropalle verrataan vaativaan sydnleikkaukseen, joten annathan itsellesi aikaa toipua raskaudesta ja synnytyksestä.
MouMou
Stressi on kyllä paha lisä tähän. Oi, miksi mun ympärillä pitää olla vain niitä “20 kiloa jäi synnärille” -äitejä. :(
Lotta
Sanoinkin tämän jo tuolla toisen blogin puolella, mutta harva normaali-ihminen pystyy hollywoodin ihmedieetteihin, joissa ollaan entisessä kuosissa pari kuukautta synnytyksen jälkeen, eikä kukaan sitä varmasti odotakaan. Elämä on kuitenkin monella tapaa erilaista vauvan kanssa. Oletko miettinyt jotain muuta, vähemmän hölskyvää lajia? Esimerkiksi uinti voisi olla tehokas, se on kuitenkin melko kokonaisvaltaista, plus vesi kannattelee hyvin niitä vähemmän kiinteitä ruumiinosia :) Ymmärrän muutoksen ahdistavan, koska tiedän miten paljon ihan muutamakin lisäkilo voi vaikuttaa. Tsemppiä projektiin :)
MouMou
Oikea laji pitäisi kyllä löytää. Astanga-jooga olisi esimerkiksi mieleen, mutta kotona häiritsee/keskeyttää vauva ja lähellä ei taida olla sellaiselle sopivaa joogasalia. Mutta uinti, hmm… Voisikohan sitä harrastaa sukelluspuvussa? :D
Taina
Sitä varmaan alkaa vertaamaan itseään johonkin Jennifer Lopesiin, joka on saanut kaksoset, eikä mitään jäänyt kroppaan siitä merkiksi. Täytyy muistaa, että niillä on rahaa, palvelijoita, lastenhoitajia, kokkeja, lääkäreitä, kunto-ohjaajia ja paljon muuta. Ei se niin kuitenkaan niin mene meiltä kaikilta. Ja jo jokaisen kroppa ja ihokin on erilainen. Tiedän että harmittaa. Mun muksuni on jo 6v ja siltikin mahasta näkee, että äiti olen. Ei auta laihdutuksetkaan siihen, leikkauksen tarvitsisi. Mutta eipä tuo minua loppujen lopuksi huoleta. Ihana poika siellä kasvoi. Hiljaa hyvää tulee, usko pois. Kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta usko pois, kyllä se siitä.
MouMou
Eli joululahjaksi tämä äiti toivoo ämpärillisen kärsivällisyyttä. :)
spiderwebs
I feel you! Täällä on riesana samanlaisia ongelmia dieettimeininkien kanssa, joskin eri syistä. Muutama kilo saisi lähteä kävelemään mutta terveys on reistaillut kesän aikana niin pahasti, ettei niukkakalorisiin dieetteihin ja jokapäiväiseen lenkkeilyyn ole mitään mahdollisuuksia. Selkäprobleemat eivät kestä juoksua ja tekevät 8h työpäivästä jo itsessään sellaisen saavutuksen, että jos sen jäljiltä yrittäisikään lähteä ulkoilemaan, menisi seuraava päivä kipujen kanssa saikulla.
Ongelmana onkin, että ne kerrat kun painoa on aiemmin pudottanut, se on tapahtunut todella vähäisellä kalorimäärällä, jolloin nopeasti näkyvistä tuloksista on saanut lisäpotkua. Protskujen tankkaus samalla energiamäärät minimissä pitäen paljastui ainoaksi toimivaksi keinoksi omalla kohdallani. Nyt kun itselleen parhaimman ja omaksi koetun painonpudotustyylin sijaan pitäisikin tottua tähän hitaaseen etenemiseen, meinaa hermot pettää :D ei jaksaisi enää hissutella vaikka mitenkä tulisikin ajatella omaa terveydentilaansa.
Tsemppiä terveellisiin valintoihin ja kannattaa pitää mielessä, että se 500 grammaa viikossa pois on parempi kuin puoli kiloa lisää joka viikko :–) puhumattakaan niiden pitkien lenkkien muista terveysvaikutuksista, jotka eivät vaa’an lukemissa näy ^__^
MouMou
“Ongelmana onkin, että ne kerrat kun painoa on aiemmin pudottanut, se on tapahtunut todella vähäisellä kalorimäärällä, jolloin nopeasti näkyvistä tuloksista on saanut lisäpotkua.”
Sepä! Kyllä kyrsii. Ihana, kun löytyy sielunsiskoja! <3
Mimi
Ole armollinen itsellesi! Ymmärrän että kropan palautuminen nopeasti olis mieluista, mutta raskaus on iso muutos vartalolle ja siihen menee luonnostaankin aikaa, että vartalo normalisoituu. En ole itse kokenut raskautta, mutta seurannut läheltä läheisen ystäväni raskauksia. Molemmilla kerroilla kilojen karisemiseen ja vartalon palautumiseen on mennyt puoli vuotta, ilman stressaamista ruokavaliosta ja kevyillä lenkkeilyillä. Anna siis vartalollesi aikaa, sun synnytyksestä on kuitenkin kulunut vasta aika vähän aikaa. Kyllä se kroppa siitä pikkuhiljaa alkaa muotoutua taas normaaliin mittoihin. :)
MouMou
Kummasti se koko ajan tuntuu muuttuvan. Olisi varmaankin pitänyt hoitaa lisääntyminen joskus 20-vuotiaana, kun aineenvaihdunta vielä toimi! :D
liiska
tsemppiä sivuprojektiin! nämä jo tiedätkin mutta.. anna itsellesi aikaa, kroppa pitää vararavinnokseksi tulkitsemistaan rasvoista yms tiukasti kiinni jos kokee joutuneensa liian tiukoille. panosta ruoan laatuun ja määrään, säännölliseen ruokarytmiin – itsekin pienten pirpanoiden äitinä tiedän, ettei se aina onnistu mutta esimerkiksi etukäteen jääkaappiin tehdyt avokadoruisleivät tai smoothiet ovat nopsa, helppo eväs. vartalosi on kokenut ihan järisyttävän muutoksen raskausaikana, siis yhdeksän kuukautta on todella pitkä aika, ei sitä voi kiriä parissa kuukaudessa mitenkään ellei aineenvaihdunta oo ihan super, ja ottaa ainakin saman verran palautuakseen, ja mielesi työstää tämän lisäksi uutta elämäntilannetta pienen pojan äitinä, sen lisäksi vielä teet töitä. monta rautaa tulessa, joten ehkäpä kroppasi haluaa jarruttaa. itselläni toisen raskauden jälkeen esimerkiksi nivelet löystyivät ja kesti juurikin lähes vuoden että vartalo tuntui taas omalta, juoksemista ei puhettakaan yli puoleen vuoteen koska koko vatsalihaksisto tuntui valuneen veke.
MouMou
Se rytmi on kyllä yksi kompastuskivi. Pitää panostaa siis juurikin tuohon jääkaappiennakointiin. :)
Suvi
Hei,
jos haluat tosiaan imettää, älä missään nimessä stressaa enempää laihtumisesta. Puolisen kiloa viikossa on usein mainittu maksimiraja imetysajalle, sen jälkeen alkaa yleensä tulla ongelmia maidon kanssa. Ehdit kyllä kirittää sitten imetysajan jälkeenkin. Esikoisen kanssa tuo aika tuntui kyllä tolkuttoman pitkältä, mutta toisen kanssa oon muistanut paremmin että kyseessä on vain pieni hetki elämässä. Lenkkipolulle on kyllä itselläkin jo kova ikävä (liitoskivut jostain syystä vaivanneet vielä…)
MouMou
Ahaa eli siinä on jonkinlainen raja! Kiitos tästä. :)
Mursu
Tsemppiä ihana hirveesti, tiedän mikä myllerrys käy pääsi sisällä ♥
Äläkä anna ilkeiden ihmisten pahoittaa mieltäsi :)
Mursu
piti kirjoittaa ihan, mutta meneehän tuossa kohtaa sana ihanakin :)
MouMou
:D <3
MouMou
Ei onneksi äitinä riitä aika ilkeilijöiden kanssa vääntämiseen. Vääntäkööt keskenään! :D
Mariia
Itselläni ei ole kokemusta tarkoituksellisesta painonpudotuksesta imetyksen aikana, mutta kommentoin silti.
Olen imettänyt kaksi lasta ja molempia imettäessä 4 kuukauden kohdalla olen huomannut päässeeni taas sinuiksi kroppani kanssa ylimääräisten kilojen karistua ja “omien muotojeni” palattua. En ole siis kummankaan kohdalla tarkkaillut syömisiäni vaan olen syönyt juuri niin paljon kuin näläntunne on kehottanut minua syömään. Käsittääkseni maidon koostumus optimoituu (rasvoittuu) vauvan kasvaessa ja tarvitessa enemmän energiaa, ja se energiahan otetaan äidistä. Ja vaikka imetyshetket tuntuisivatkin lyhentyvän vauvan kasvaessa niin todennäköisesti se tarkoittaa vaan vauvan tehostaneen imuaan eli kyse ei ole imetyn maitomäärän vähentymisestä.
Noin vuosi synnytyksen jälkeen olen molempien lasten kohdalla saanut todeta olevani oikeasti raskautta edeltävässä fyysisessä kunnossa, siis muutenkin kuin kilojen osalta. Varsinaisen treenaamisen olen aloittanut vauvan ollessa noin nelikuinen.
Tsemppiä sulle oman itsesi löytämiseen! Kuten yllä kirjoititkin, se on huisin tärkeää, eikä todellakaan tarkoita vauvan sysäämistä kakkossijalle :). Äidin tyytyväisyys heijastuu kyllä lapseen.
MouMou
Kiitos tsempistä! Se hyvä olo on todellakin iso osa äitiyttä. <3
Uudet tossut
Kyllä tällä postauksella uudet lenkkarit irtoaa! Ei enää selvemmin olisi voinut pyytää, well done!
MouMou
Ai, koska näistä mitkään ei käy? Niinpä. Huti tuli! ;)
Malla
Hei tosi fiksu päätös, oikeasti :) Itse imetin 7,5kk ja toista 9,5kk. Imetys ei vaikuttanut raskauskilojen putoamiseen p*skan vertaa! Aloin itsekseen laihtua kun imetys loppui. Mun mielestä pikkuvauva-aikana oli tärkeintä keskittyä omaan jaksamiseen, ja siihen että maitoa riittää! Sallin siis itselleni päiväkahvipullat ym. hemmottelut. Kumma kyllä näillä “pääsin raskauskiloista eroon viikossa”-tyypeillä se imetyskin on nopeesti tyssännyt.
Kävin tokan lapsen syntymän jälkeen joskus 6kk tai ylikin ekalla juoksulenkillä ja jaksoin hyvin juosta 30min. Eli näköjään ihan niistä vaunulenkeistä kävellenkin oli hyötyä! Kovasti tsemppiä sulle. Kun vauva on pieni niin pitää muistaa olla itselleen armollinen :)
MouMou
Kuulostaa hyvältä! Täällkin kaupunkilenkit maistuvat jo kummasti paremmilta, kun löysin vaunuiluseuraa. :)
toinen mamma
Heippa!
500g viikkopudotus on jo paljon, älä lannistu! Ja unohda kaikkien neuvolatätien ja muiden ihmisten paasaus “imetys laihduttaa”, nimittäin se ei kaikille niin tee. En tiedä nukutko huonosti, mutta siinä voi olla myös yksi syy miksei ne kilot lähde.
Itse lihoin raskausaikana paljon, n. 30kg. Synnärille niistä jäi kokonaista 12kg ja loput kannoin mukanani seuraavat puoli vuotta. Vahdin syömisiäni, liikuin reippaita kävelylenkkejä yli 20km/vko + 2krt kuntosalia eikä ne kilot lähteneet mihinkään. Ja se johtui siitä että yritin liikaa: koska imetin, keho piti tiukemmin kiinni rasvasta ja koska nukuin huonosti (yhtäjaksoisesti en yli kahta tuntia yössä) ja yritin vain liikkua, laihtua, olla hyvä äiti, oli keho koko ajan stressitilassa. Ja ne hormonit, ne hormonit. Kaikki ei ole niin onnellisessa asemassa että synnytyksen jälkeen kilot vaan hupsista katoaa.
Nyt lapsi on 1,5v ja olen saanut oman vartaloni jo melkein takaisin. Toki ne raskauden jäljet näkyy (pitää huomata ettei me olla myöskään enää mitään 18v äitejä, eli keho ei palaudu ihan niin komeasti kuin nuorempana ;) ) mutta painoindeksi on jo normaalin sisällä ja lihaskunto on parantunut huimasti.
Mutta siis mitä yritän sanoa, että ne kilot mitä siinä kropassa nyt on, on vain rakkauskiloja ;) Vauva-aika voi olla todella stressaavaa ilman laihdutustakin (en ole seurannut blogiasi niin tarkasti että en tiedä kuinka helpolla pääset). Ota vaunulenkit raittiin ilman kannalta ja syöminen terveellisyyden kannalta. Kun imetys loppuu, alkaa se kroppakin varmasti palautumaan ja oma hormonitaso laskemaan normaalin ihmisen tasolle. Ja silloin laihduttaminenkin on mukavampaa :) Tsemppiä!
MouMou
NUKUN! Se tässä on iso musta aukko, kun en osaa mennä ajoissa nukkumaan, en osaa nukkua aamulla enkä osaa nukkua päiväunia. Järjestetäänköhän äideillekin jossakin unikouluja? :(
MouMou
Ja kiitos siitä toisesta kommentista. <3
Essi
Mulle tuli kans 30 lisäkiloa ja hirveä shokki kun lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa että vatsaontelopaineiden takia ei saa revitellä liikaa…pahimmassa tapauksessahan linea alba ei paludu ja kohtu laskeutuu.
Mua auttoi asioiden pistäminen tärkeysjärjestykseen. Kun ei ahdistanut enää niin painokin rupes tippuu :) syöt vaan normaalisti! Kitudieettejä ehdit kokeilla myöhemminkin. Mulla vauva 8 kk ja 4 kiloa lähtöpainosta jäljellä. Kuuden kuukauden kohdalla sit otin spinningin ja bodypumpin mukaan.
Tsemppiä
MouMou
Oi, pumppia on kyllä ikävä! Tuntuiko se ihan hyvältä 6 kk kohdalla? :)
Jenny
Moi! Ehkä tästä voisi olla apua tuskaan?
Tuo solminta näyttää hieman hankalalta mutta ehkä belly wrap auttamaan kadonneen uuman metsästyksessä :)
http://www.kemikaalicocktail.fi/2014/09/keskivartalo-kuntoon-belly-binding/
MouMou
Toi on mulla itse asiassa metsästyksessä! Haussa olisi paras vyö hinta-laatu -suhteeltaan. (SAA VINKKAILLA!) <3
eeeja
Hei, harmi että koet turhautumista liikunta-ja ruokavalioasioiden suhteen. Vaikka se varmasti aika yleistä onkin tuoreiden äitien keskuudessa, kun on tosiaan ajateltava sitä imetyspuoltakin. Olen se vastikään synnyttänyt fysioterapeutti, joka vauvablogisi puolella toppuutteli sinua juoksun aloittamisen kanssa, ja pakkko myöntää että asia on mietityttänyt täälläkin.
Itse aloitin vasta 10 viikkoa synnytyksestä pitämään kiinni säännöllisistä vaunulenkeistä ja tekemään varovasti lihaskuntoakin, sillä aiemmin koin itseni kahden lapsen kanssa niin väsyneeksi, että aina tilaisuuden tullen menin vain itsekin päikkäreille. Huomasin kuitenkin, että unet ei piristäkään ja sekä kroppa että pää kaipaa säännöllistä liikuntaa ja mieluiten raikkaassa ulkoilmassa. Vähensin myös herkkujen syönnin 1-2 päivään viikossa mutta vastaavasti lisäsin hieman tavallisen ruuan määrää ja vaihdoin esim. maitotuotteet rasvaisempiin vaihtoehtoihin, sillä en halunnut että painoni lähtee laskuun vaikuttaen maidontuotantoon. Raskauskiloja on kylläkin jäljellä (vain?) n. 5, mutta painoni tippuikin vain ensimmäiset 3 viikkoa synnytyksestä, eli siitä saakka ollaan oltu samoissa lukemissa, toki kasaan painumista ts. kiinteytymistä on varmasti tapahtunut paljonkin, etenkin nyt parin liikunnallisemman viikon aikana. Tämä on siis minulle ihan ok, koska tosiaan pelottaa, että maidontuotanto vähenee, ja poika ei osaa syödä ollenkaan pullosta, joten se ei ole vaihtoehto. Mutta jaan kyllä kaipuusi kunnon hikijuoksulenkkejä kohtaan!
Vastauksena kysymykseesi sanoisin, että jatkamalla kuten tähänkin asti, eli reippailemalla vaunujen kanssa ja syömällä monipuolisesti pystyt olemaan se paras äiti lapsellesi, eli pysyt virkeänä ja pidät maitobaarin tarjonnan runsaana :) jos tuolla tyylillä saavutat kuitenkin sen 500g painonpudotuksen, niin se on mielestäni hieno saavutus ja sopiva tahti imettäjälle :) mutta mielellään kuulisin niitä muidenkin äitien ja ammattilaisten mielipiteitä asiaan, joista postauksessa mainitsit?
MouMou
Hyvä, kun kommentoit! :) <3
Muista "haastattelemistani" suurimmat erimielisyydet syntyivät ravinnon koostumuksesta. Äitiystävät olivat sillä linjalla, että lähes täysin rasvaton ruokavalio toimii imetysaikana, mutta terveydenhoitaja ja kaksi kätilöä olivat sitä mieltä, että rasvaa on ehdottomasti saatava. Liikuntapuolella juurikin hölskyvät lajit olivat fokuksessa. Toiset sanoivat, että jos tuntuu yhtään oudolta, ei kannata juosta ollenkaa, mutta loput olivat sitä mieltä, että juokseminen jopa vahvistaisi sitä kroppaa.
eeeja
Mielenkiintoisia näkökantoja. Itse olen kanssa sitä mieltä, että rasvoja, ja nimenomaan hyviä rasvoja on saatava imetysaikana, kuten myös aina muulloinkin tietenkin, mutta imetysaikana se vielä korostuu. Jostain luin, että esimerkiksi pähkinät lisäävät välittömästi maidontuotantoa. Kesähelteillä, kun meidän vauva oli lähes koko ajan tissillä (tiheän imun kausi ekat 6vkoa, huhhei!), pidin kokoajan kaapissa pähkinäsekoituksia ja toisinaan ihan suolapähkinöitäkin, ja niitä sitten nappailin nopeana välipalana kun omat syömiset meinas jäädä siinä imetysmaratonien tiimellyksessä aika vähiin. Lisään myös aamupuurooni t-lusikallisen kylmäpuristettua rypsiöljyä, josta saa myös runsaasti hyviä rasvoja.
Ja tuosta liikunnasta, hölskyvän juoksun korvaajaksi uskaltaisin ehdottaa varovasti kokeiltuna rullaluistelua, sillä siinä ei tule samalailla hölskyvää liikettä, mutta toki siinäkin vaaditaan lantionpohjan lihasten pitoa kun lonkan loitontajalihakset (pakarat) tekee töitä. Ja esim. uinti/vesijuoksu tai crosstrainerilla kuntoilu on sellaisia joissa hengästyy kävelyä enemmän, toki vaativatkin lenkkeilyä enemmän järjestelyä ja rahaakin, jos ei sitä crosstraineria satu omasta nurkasta löytymään. ;) Juoksusta olen tavallaan molempien näkökulmien kannalla, mielestäni ei kannata riskeerata ja juosta jos tosiaankaan yhtään tuntuu oudolta alapäässä tai alavatsassa juoksun aikana tai jälkeen. Mutta, kun lantionpohjan lihakset ja syvät vatsalihakset on riittävän vahvat, ja juoksu tuntuu hyvältä, niin kyllä juoksu vahvistaa lihaksia entisestään, kun ne joutuvat juoksun aikana työskentelemään staattisesti pitääkseen lantionpohjan ja korsetin kasassa.
Mutta, kuten aiemmissakin kommeinteissa on tullut esille, niin ollaan armollisia itsellemme ja kuunnellaan vartaloitamme jottei tehdä enempää vahinkoa kun synnytys itsessään on jo rankka kokemus. Ja muistetaan syödä hyvin jotta vauvoillekkin riittää ravintoa <3 Tsemppiä! :)
MouMou
Pähkinävinkki menee heti kokeiluun! Ja itsekin koetan kyllä järkeillä, että kaikkia ravintoaineita tarvitaan, mutta aina löytyy joitakin tutkimuksia, joihin eri mieltä olevat viittaavat. On tämä äitiys hämmentävää, kun kaikki ei olekaan mustavalkosta. :/
Ai niin, kaivelen neuvostasi rullaluistimet esiin! <3
eeeja
Kerrohan miten rullaluistelu sujui :)
MouMou
Taitaa tulla ihan oma postaus heti, kun flunssa lähtee ja rullat löytyvät. <3