Mitä tapahtui Moksulle (vuonna 2014)?

TAMMIKUU Edellisvuoden lopulla vallinnut kökköfiilis jatkui ja voimistui vaan. Jumitin päivittäin samoissa vaatteissani, kun en jotenkin “osannut” pukeutua raskausvatsani kanssa ja koko raskauden salailu blogissa ahdisti niin vietävästi. Listasin blogiini parhaita TV-sarjoja. Intoilin talvesta ja lumesta, kun sitä vihdoin pitkän odotuksen jälkeen satoi maahan hieman paksumpi kerros. Myin suurimman osan huonekaluistani sekä kalliista kengistäni ja asusteistani rahapulassa. Muutin pakon edessä aivan liian suureen ja kalliiseen asuntoon ja samalla virallisesti yhteen mieheni kanssa. Kaikki työ- ja raharintamalla tuntui menevän pyllylleen, ja oloni oli epätoivoinen.

HELMIKUU Totesin, etten pidä uudesta kodistani. Ihastuin pitkästä aikaa keltaiseen väriin. Kävin valokuvattavana nyt syksyllä ilmestynyttä blogiopasta varten. Ystävänpäivänä tein rohkeilla kuvilla höystetyn postauksen rintaliivikeryksestä rintasyöpäpotilaiden hyväksi. Postailin innoissani Lontoo-juttuja vierailtuani siellä Nooran kanssa muotiviikoista nautiskelemassa. Törmäsimme Lontoossa Frendien Rossia näyttelevään mieheen, mistä riittikin hyvää mieltä pitkäksi aikaa. Postailin normaalia enemmän rakkaudentunnustuksia blogiini, kun parisuhde tuntui ainoalta pysyvältä asialta elämässä. Haaveilin jälleen kerran muuttamisesta maalle.

MAALISKUU Osallistuin kymmenen sekunnin meikkihaasteeseen Veeran inspiroimana. Tein aivan liikaa töitä. Naistenpäivänä jaoin lukijoilleni ajatuksiani naiseudesta. Kuvailin erilaisia häämeikkejä blogiini ja mietin ihmisten pariutumisriittejä. Lensin Ylläkselle Olympuksen kampanjamatkalle talvisiin maisemiin, joissa tosin hormonieni johdosta aikuismaisesti raivosin ja pillitin melkein koko ajan. Olin todella ahdistunut enkä oikein osannut blogata mitään, kun teki mieli paljastaa raskaus blogissa, mutta emme päässeen mieheni kanssa yksimielisyyteen siitä, miten ja milloin asia tehtäisiin. Järjestin tempauksen kommenttien lisäämiseksi blogeissa ja siitä tulikin ihan hittiliike, sillä sen lisäksi, että sain enemmän kommentteja, innostuin itsekin jättämään kommentteja seuraamiini blogeihin.

HUHTIKUU Kerroin viimein blogissa raskaudestani vahvistaen monien lukijoiden arvaukset, mutta koska kerroin uutiseni aprillipäivänä, sen totuusperä ei ollut kaikille aivan selvää pässinlihaa. Tein Instagram-tilistäni jälleen julkisen äitini painostuksesta. Avasin ihan uuden Bebe au Lait -vauvablogin (kohta valitettavasti lopettavien) Kideblogien alle, ja julkaisin edellisvuoden lopulla ylöskirjaamiani ajatuksia jälkikäteen luettavaksi. Listailin omia lempiblogejani. Surkuttelin ballerinoja, joista suunnilleen yksi pari mahtui enää jalkaan pahan turvotuksen vuoksi. Koukutuin vahingossa Solsidan-nimiseen TV-sarjaan. Vauvablogini puolella postailin hurjalla tahdilla tuntemuksiani, ja MouMou-blogi jäi vähemmälle huomiolle.

TOUKOKUU Korkkasin kuukauden pienellä blogitietovisalla. Ulkona oli niin ällöttävän kuuma, että elelin pääasiallisesti viileissä sisätiloissa maksimekoissani ja kokkailin urakalla erilaisia ruokia blogiini. Vietin läksiäisiäni Miun-myymälästä jäädessäni virallisesti äitiyslomalle. Kotijäätelö oli varsin kova sana ja pyöräyttelin koneellani mitä erilaisempia makukokeiluja. Olin peruukkimallina erään verkkokaupan kuvauksissa. Kuunvaihteessa lähdin Rovaniemelle miehen isän luokse “keväästä nauttimaan”, onneksi siellä olikin lopulta ihanan viileä ilma ja paljon mukavia ihmisiä.

KESÄKUU Haalin hysteerisenä myrkyttömiä pesuaineita vauvaa varten. Otin peräti yhden kokonaisen päivän aurinkoa pallomahani kanssa ja päätin, etten huvita vanhempieni naapureita sen enempää, vaan jatkan ruskettumista suosiolla vasta seuraavana kesänä. Totesin juhannuksen tänäkin vuonna täysin turhaksi juhlaksi, mutta kutsuin ystäviäni kylään ja lopulta illasta tuli mukava. Haaveilin salaa kuohuviinistä, edes yhdestä jääkylmästä lasillisesta. Nautiskelin täysin rinnoin viileämmistä ilmoista, vaikkakin ne olivat edelleen liian lämpimiä minun makuuni. Toteutin typerän asuntomme makuuhuoneessamme pienen sisustusmuodonmuutoksen, mikä aiheutti yllätyksekseni minulle yleistä sisustuskuumetta.

HEINÄKUU Kipuilin loppuraskauteni ja varsinkin alaselkääni pesiytyneen ja sieltä kaikkialle säteilleen iskiaksen kanssa. Haaveilin valtavan pallomahani kanssa normaaleista vaatteista ja siitä, että ylleni mahtuisi muutakin kuin kulahtanut maksimekko. Mietin tylsyyksissäni erilaisia sisustusjuttuja asuntoomme ja selailin netistä inspiraatiota. Loppukuusta pidin pienin blogiloman, kun kävin vihdoin synnyttämässä esikoispoikani. Löysin sohvan asuntoomme ja kämppä, josta en oikein ole missään vaiheessa pitänyt, tuntui himpun verran enemmän kodilta. Aloitin ristiäisdieetin, jotta normaali olotila löytyisi mahdollisimman pian.

ELOKUU Osallistuin hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa keräsimme lahjoituksen Uusi Lastensairaala 2017 -projektille, ja tämän Holvi-pankkipalvelun sekä suomalaisten suunnittelijoiden kanssa yhdessä toteutetun keräyksen loppusumman voi nyt kurkistaa täältä. Ärsyynnyin rintavarustuksestani, joka paisui omaan makuuni aivan liian suuriin mittasuhteisiin. Pohdiskelin elämääni pienen identiteettikriisin kourissa ja totesin, että taisin kuitenkin vihdoin löytää onnen äitiyden myötä. Bloggailin todella harvoin, koska vauva-arkeen totuttelu imi kaikki voimani. Aloitimme Veeran ja Mikon kanssa laukkuhaasteen tavoitteenamme käydä laukkuvarastomme läpi ja hankkiutua sitten eroon turhista laukuista.

SYYSKUU Vietin todella paljon aikaa Kylmäkoskella vanhempieni luona, jotta sain hoidettua keskeneräiset projektit loppuun. Starttailin juoksuharrastustani uudelleen, mutta jouduin pettymään, kun kroppa ei toiminutkaan vielä normaalisti. Lopetin noin neljän viikon jälkeen dieettisuunnitelmat maidontuotannon ehtymisen vuoksi ja päätin jättää palautumisen herran haltuun keskittyen vauvaani. Kerroin päätöksestäni jatkaa blogihommia vain rivibloggaajana ja näin jälkiviisaana täytyy sanoa, että Re:fashion-blogiportaalista luopuminen oli paras päätös pitkään aikaan. Fiilistelin Helsinkiä pitkästä aikaa. Loppukuusta käväisin Nelliinalla omenavarkaissa.

LOKAKUU Mietin, pitäisikö luopua KoKo-astiastosta ja keskittyä keräämään vain mustavalkoista Taikaa, ja luonnollisesti tästäkin kehkeytyi pienoinen kriisi. Aloin taas nauttia pukeutumisesta. Luovutin laukkuhaasteen suhteen häviten kisan, mutta totesin, että pääsin eroon monesta turhasta laukusta, kun kävin kaikki laukkuni läpi haasteen vuoksi. Ostin Minna Parikan puputennarit, joista olin jo kauan haaveillut. Panikoin ristiäispukeutumisesta, koska vartalo tuntui vielä vieraalta ja jotenkin epämiellyttävältä. Aloin erään kampanjan ansiosta pitää jälleen parempaa huolta hampaistani. Hurahdin suolakiviin. Kotoilin paljon, ja aloin vihdoin nautiskella äitiysvapaastani, vaikka en päässyt vieläkään kaikesta ikävästä stressistä eroon.

MARRASKUU Kuun epävirallinen teema oli ekoilu. Vietimme ensimmäistä isänpäivää ja samalla myös ensimmäistä “pappapäivää”. Twin Peaks -sarja koukutti minut ja mieheni Netflixissä, katsoimme sarjaa aina vauvan nukahdettua iltaisin. Aloitin hiustenkasvatusprojektin inspiroiduttuani vanhasta hiustyylistäni. Sain kuulla, että lapsuudenkotini olisi tyhjillään ja voisin muuttaa sinne, mutta en vieläkään(!) tiedä, pääsenkö toteuttamaan unelmaani maalle. Tein blogini kävijäennätyksen TAHDON-postauksellani avattuani hieman elämääni ja kerrottuani siitä, etten voi olla täysin oma itseni mummoni edessä. Päätin, että sen sijaan, että odotan kevättä naama mytyssä, tänä vuonna nautiskelen talvesta.

JOULUKUU Lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni pois Nokia-tiimistä ja vaihdoin Android-älypuhelimeen jopa omaksi järkytyksekseni. Pohdiskelin myös, onko omien joulurutiinien luominen pelottavaa vaiko sittenkin kiinnostavaa hyvällä tavalla, kun en viettänytkään joulua vanhempieni luona. Sekosin sosekeitoista maistettuani mieheni äidin tekemää sosekeittoa ja keittelin keittoja lopulta melkeinpä päivittäin. Ihoni alkoi kiukutella kämmenistä ja käsivarsista, minkä vuoksi starttailin hoitoöljykuurin kuivaa ihoa vastaan. Joulun vietin Rovaniemellä miehen isän luona pienen perheeni kanssa. Vuodenvaihteeksi reissasin toiseen mummolaan ja päätin, että vuosi 2015 kuulostaa mukavalta vuodelta esimerkiksi jonkin suuren suunnitelman toteuttamiseen…