Well, hello! Tuntuu, että olen jotenkin hylännyt blogini, vaikka olin vain poikkeuksellisesti koko päivän töissä ja samalla poissa tietokoneelta. Rakastan kai bloggaamista kuitenkin sen verran, että tahtoisin olla koko ajan tavoitettavissa eli vastaamassa kommentteihin, luonnostelemassa postauksia tai muuta hömppää. Olen jo joskus aiemminkin kertonut, että kovassa stressissä blogini ei ole kamelin tai muunkaan ötökän selkää katkaiseva korsi, vaan se pakokeino ja henkireikä, joka pitää järjen päässä. Tänne voin kirjoittaa nekin asiat, joista en kavereiden kanssa tahdo puhua.

Olen usein huomannut ihmisten olettavan, että tykkään puhua asioista, joista blogissani kirjoitan, mutta itse asiassa koen sen vain kiusalliseksi. Blogini on lukijoitani varten eikä kavereillani saisi olla tänne asiaa. Koska en voi tätä ilmiötä kuitenkaan estää, teeskentelen usein, että täällä ei ole ketään tuttuja. Ajatus blogia lukevista tutuista on karmiva, sillä aina, kun sitä alkaa todella miettiä, tekee mieli lyödä jarrut pohjaan ja tehdä katoamistemppu. Tietynlainen blogimaailman anonymiteetti luo mukavan illuusio turvallisuudesta ja siitä en halua luopua. Älkää huoliko, jos tämä tajunnanvirta menee yli ymmärryksen. En oikein edes tiedä, mistä tämä avautuminen nyt kumpuaa. Siirrytään siis aiheeseen, olitte sitten tuttujani tai ette.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

toppi – Pull&Bear

farkut – Wrangler Denim Spa (saatu)

laukku – H&M

takki – Vero Moda

kengät – Choies (saatu)

Epäloogisena tapauksena hylkäsin päiväksi rakastamani syysvärit viininpunaisesta tummaan violettiin ja etsin vaatekaapista ylleni aika vaaleita asioita. Toppi, jonka ostin keväällä Ranskasta, pääsi nyt ensimmäistä kertaa käyttöön. Tykkään varsinkin tuosta selkäosasta, joka jättää kivan paljon selkää näkyviin. Topin kaveriksi ulkoilemaan pääsivät nudenväriset pleksikorot ja hapsulaukku, joka tosin värjäytyi tänään ikävän tummansiniseksi. Ja niin muuten värjäytyi mokkatakkikin! Kuinka himputin monta kertaa farkut pitää pestä, ettei niistä lähde enää väriä? Farkkujahan ei edes kuuluisi pestä usein, joten tässä on kyllä iso musta aukko logiikassa. Tai sitten en vaan ymmärrä taas jotakin universaalia faktaa, jonka kaikki muut planeettamme asukit tietävät. Farkkuasiantuntijat, apua!

Nuo farkuthan ovat muuten aika erikoiset, sillä niissä on mm. Aloe Veraa ja Jojobaa ihoa kosteuttamassa. Kankaaseen on lisätty myös pintaverenkiertoa vilkastuttavia ainesosia, joiden kerrotaan vähentävän selluliittia. Yllä farkut tuntuvat pehmoisilta ja “kosteuttavilta”. Tummansinisiä perusfarkkuja etsiville suosittelen näitä sovitukseen, sillä malliston farkkumallit ovat yleispäteviä ja hinnatkin vain satasen paikkeilla. Wranglerilta saadut Denim Spa -farkut ovat minulle kokoa liian isot, minkä näkee lörpöttävästä vyötäröstä sekä siitä, etteivät sisäreidet pysy kuosissa, mutta tykkään tosiaan näiden mallista kuin hullu puurosta. Vyötärö taitaa olla näissä korkeampi kuin missään muissa farkuissani, joten nämä ovat tavallaan erityisasemassa siinä mielessäni. Pyllynkohotukseen käytän tiettyjä farkkuja ja ihoni hemmotteluun sekä vatsamakkaroiden kuritukseen näitä pehmoisia ja korkeavyötäröisiä.

lortto2OLYMPUS DIGITAL CAMERAlortto1

Veeran vierailu luonani jatkuu vielä muutaman päivän ajan, joten luvassa on lisää räkänauruja ja hulluttelua. Asukuviakin saattaa ilmaantua blogiin normaalia enemmän, kun kehtaan pyytää niitä. Olemme suunnitelleet yhdessä myös hauskaa blogihaastetta toisillemme, mikä kyllä vähän jännittää etukäteen. Voin jo paljastaa, että haaste liittyy kenkiin ja toinen meistä tulee häviämään sen aika nolosti. Toivottavasti se en vaan ole minä, vaan kilpakumppanini. Sen näkee aikanaan, informoimme teitä kyllä aiheesta mahdollisimman pian. Nyt toivotan kaikille kauniita unia ja lähden nukkumaan itseni terveeksi! :)