Oi, mikä syksyinen maanantai meitä helsinkiläisiä eilen hellikään. Näin Manua kaupungilla aamuisen PT-tapaamisen jälkeen ja kävimme pitkästä, pitkästä aikaa kahvilla juoruamassa kuulumisiamme. Manua on erityisesti kiittäminen siitä, että pysyin pinnalla tuossa elokuun lopun portaalimyrskyssä. Sen verran omia rahoja siihen projektiin upposi, että ellei Manu olisi auttanut muutaman muun ystäväni ohella, saattaisin tällä hetkellä olla rumasti sanottuna aika helvetillisessä pikavippikierteessä. Siitä syystä veinkin Manulle kahvilatreffeille ison kassillisen täynnä kiitosta. Vietimme ns. tuliaispäivää (itseäni lainaten). Onneksi portaali on alkanut rullata sen verran kivasti, että ei ole epäilystäkään, etteikö sijoitus tähän kaikkeen olisi kannattanut. Suosittelen kaikille vertauskuvallista hyppäämistä harkitseville hyppäämistä lämpimästi.

blurrattua sontaatittimauno

Vaikka eilisaamuinen salitreeni menikin kivasti ja sain ihmetyksekseni jopa palautetta, että edistymiseni huomaa jo, jouduin lopettamaan treenin kesken. Jokasyksyinen flunssa taitaa kolkutella ovella, mikä ei ole kyllä ihme, sillä molemmat työkaverini sairastivat viime viikolla. Mietimme PT:n kanssa jo valmiiksi sotasuunnitelman mahdollisen flunssan varalle ja nyt ei pelota sekään niin paljon. Puin päähäni eilen kuitenkin villaisen pipon ja oletan naiivisti, että se riitti lähettämään flunssanpoikasen matkoihinsa. Nyt ei ole aikaa eikä halua sairastella!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko – Vero Moda Jeans

pipo – kaverilta pöllitty

laukku – Indiska (saatu)

kengät – 2nd hand

Uusi kirpputorimekko pääsikin heti niin sanotusti tosi toimiin. Onneksi tajusin ostaa tämän sovittamatta sen jälkeen, kun naapurini oli tämän sovituskopissa toissapäivänä todennut huonoksi. Mekosta jotenkin vaan huokui kaikki se syksyinen potentiaali, mikä tosin puhkesi kukkaan vasta kotona sovitusvaiheessa. Ah, tuo väri on niin ihana! Mekko saattaa kyllä olla oikeasti ohut takki, mutta samapa se minulle. Ihan lempparit saappaatkin pääsivät pitkästä aikaa käyttöön. Pikkusiskoni sanoi joskus, että kun kyllästyn näihin perintösaappaisiin, hän haluaa ne. Harmi, etten näköjään aio kyllästyä näihin ollenkaan. Saisivat vaan mokomat olla kokoa pienemmät, niin ei tarvitsisi pukea paksuja pörrösukkia aina kenkien kanssa. (Koetan tässä kovasti olla pohtimatta, miksi kasvoni näyttävät näissä kuvissa erityisen pyöreiltä.)

dotsdotspiirakka

Koetin torjua kaupungilla jylläävää flunssa-aaltoa eilen myös perinteisellä naapuriterapiaistunnolla. Sunnuntaisesta piirakkasessiostamme jäi täytettä yli, joten paistoimme siitä toisen piirakan. Tarkoituksemme oli juoda lämmintä teetä suolaisen piirakan seurana, mutta tee oli valitettavasti jälleen loppu naapurini varastoista. Menihän se piirakka hyvin alas kyllä ilmankin. Pimeistä illoista nauttiminen hyvässä seurassa on parasta syksyssä. Nyt muistin myös, miksi syksyä olen niin paljon odottanut. Tarvitsi vain hengittää syvään ja katsoa ulos. :)