Pinkki blondimekkoni on puhjennut kukkaan. Ostin mekon, kun viimeksi vaalensin hiuksiani ja sen tuntui jotenkin vaaleammille hiuksille sopivalta värinsä vuoksi. Nyt mekko on kuitenkin vielä omemman oloinen, kun hiustenkin väri vaaleni lisää. Nin ne stereotypiat vain kukoistavat, sillä onhan tämä pinkki väri nyt jotenkin aivan mieletön blondin tukan kanssa. Asukuvat mekosta räpsittiin tämän kamppiksen yhteydessä, siksi kuvauspaikka on vähän erikoinen. Tuo aita on juurikin se pirulainen, jolta alas hypätessäni venäytin varpaani, joka muuten mustuu koko ajan enemmän ja enemmän. Mur.

IMG_5512

IMG_5511

IMG_5514

mekko – Guess

kengät – (Sarenzalta saatu)

Palatakseni vielä tuohon uuteen tukkaan. Älkää huoliko, lopetan kyllä kohta siitä jauhamisen! Vielä täytyy kuitenkin todeta, miten omalta lyhyet ja vaaleat hiukset tuntuvat. Miten voi olla, kun on aina kannattanut tummaa ja pitkää tukkaa? En ymmärrä. Vielä, kun pääsen tarkistamaan, saako näihin väsäiltyä enää minkäänlaisia lettikampauksia ja testaan, miltä isot kiharat näyttävät, tiedän lopullisesti, onko tämä täydellinen hiusmalli minulle. Saattaa nimittäin hyvinkin olla, että tämä on vihdoin se malli ja väri, jota alan ylläpitää ja josta en tahdo enää muutosta mihinkään suuntaan. Vain aika voi sen näyttää.

IMG_5490

IMG_5515

Huomiselle ei ole vielä(kään) mitään suunnitelmia, joten tuskin tänäkään vuonna vietän mitenkään erityisen railakasta juhannusta. Houkuttelisi kyllä grillailla perheen ja ystävien kanssa illemmalla, kun on ensin lukenut kymmenen romanttista hömppäkirjaa riippumatossa itseään grillaten. Mietin joskus, miten meikäläiselle onkin syntynyt niin yliromanttinen ja jopa epärealistinen mielikuva parisuhteista, mutta sitten tajusin, että ehkä ne sadat rakkaustarinat, joissa kaikki päättyy aina onnellisesti vaikuttavat koko ajan alitajuisesti toimintaani. Ei se olekaan netti, joka ihmisen mielen musertaa ja todellisuudentajun nakertaa, vaan kirjallisuus. ;)