Olipa rankka viikonloppu! Tällaiselle istumatyöläiselle seisomatyö vaatii pitkästä aikaa totuttelua ja myönnän, että viikonlopun työputki tuntuu sekä jaloissa että päässä. Ja tietysti kasvojen “hymylihaksissa”.  Perjantaina aloitin työt rennosti kuudella tunnilla, lauantaina työskentelin kahdeksan tuntia ja tänään vielä kuusi. Kyllähän meillä on penkki kassan takana, mutta itse olen sitä mieltä, että seisova myyjä on jotenkin parempi kuin tuolilla röhnöttävä enkä siis istu kuin välillä papereita täyttäessäni. Katsotaan vaan, montako päivää tätä tehokkuutta kestää.

Myös puuhailijaluontoni pääsee valloilleen liikkeessämme, kun asettelen, mallailen, säädän, siirtelen ja viilaan putiikkimme järjestystä. Tuleva ammattini voisin hyvinkin olla järjestelijä, sillä haalareiden siirtely koko- tai värijärjestykseen saa minut hymyilemään tehokkaammin kuin isoinkaan myyntisuoritus. Tämän tarinan pointtina oli ehkä kertoa, että olen varsin tyytyväinen uuteen työhöni kaikkine pelottavine lasiovineen ja niiden siirtely on ihan oikeasti pelottavaa. Uskokaa pois. Nyt lepoa…

Vaan eipä sittenkään, sillä suunnistan pikaisen ryhdistäytymisen kautta popin kuningattaren eli Madonnan konserttiin, jonne Peppi minulle ja seuralaiselleni ystävällisesti lahjoitti liput. Mutta palataan Madonnaan keikan jälkeen, nyt kahvia napaan ja menoksi! ;)

(haalari saatu)