Jotta viikonloppulomamme Tallinnassa ei olisi ollut pelkkää hurvittelua, matkaseuralaiseni raahasi minut Taidemuseo Kumuun.  Kyseinen elävän taiteen museo kuulosti sen verran kiinnostavalta, etten edes oikeastaan pistänyt vastaan sinne suuntaamista. Tiesittekö muuten, että tämän Viron taidemuseon rakennuksen suunnittelukilpailun voitti suomalainen arkkitehti? Aikamoista. Pekka Vapaavuoren upea luomus pitää sisällään monta kerrosta taidetta (perus- sekä vaihtuvat näyttelyt), museomyymälän ja kahvilan.

Museokierros ja erilaisiin taidenäyttelyihin tutustuminen eivät kuitenkaan olleet vierailuimme ainoita pointteja. Opettelin nimittäin samalla hieman kamerani saloja. En ole vieläkään lähelläkään mestarikuvaajatasoa, mutta opin mestarini johdolla koko ajan ymmärtämään kamerani toimintoja enemmän ja enemmän. Tämän oppipoikailun vuoksi mukanamme oli useampikin objektiivi, joiden käyttämistä treenailin muutaman päivän ajan. Kaikki kuvat, joissa minä esiinnyn, ovat muuten tässä postauksessa Veeran ottamia.

Uskomattoman (ja erään näyttelyn osalta jopa hieman pelottavan) taidekierroksen jälkeen huilasimme ansaitusti hetken museokahvilassa. Täytyy sanoa, että Tallinnan hintataso miellyttää tällaista pihtaria suunnattomasti. Herkulliset fetajuustosalaattimme esimerkiksi maksoivat vain 2,5 euroa kappaleelta ja ne pitivät nälän loitoilla pitkään. Kuinka tuollaista hinta-laatusuhdetta voisi olla rakastamatta? Kunpa vaan Suomessakin voisi syödä noin edullisesti ulkona.

Tämä taidepostaus on hyvä päättää hupikuvaan. Vierailutarramme, jotka museosta saimme, päätyivät nimittäin jossakin vaiheessa päivää koristamaan Veeruskan toppia. Niin se vaan on, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja hervoton seurani sai Veerankin hölläilemään. Lopulta päädyimme harkitsemaan oman musikaalikohtauksen esittämistä hotellin aulassa. Huumorintajuinen matkaseura on muuten ihan ehdottomasti sitä parasta matkaseuraa! ;)