Terveisiä sekamelskamaailmasta! Asuntoni lattia alkaa olla jo tyhjä ja tavarat vihdoin oikeilla paikoillaan. Vielä pitäisi jaksaa tehdä torstaina reissu Jyväskylään sekä Kylmäkoskelle, jotta saan lopunkin omaisuuteni oikeaan kaupunkiin. En oikein voi edes ostaa mitään ennen kuin pääsen tarkistamaan, mitä kaikkea jo omistan. Toisaalta kätevä, kun ei tarvitse ostaa mattoja ja muuta tarpeellista, mutta kyllä niiden samojen tavaroiden katselu vuodesta toiseen välillä ärsyttääkin. Sisustamisessa ilmainen voittaa tällä kertaa ihanan.

Tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta elän nykyään tavallaan kämppissuhteessa, vaikka asunkin yksin. Tiskokoneeni pyörittelee tällä hetkellä tien toisella puolella asuvan Jonnan tiskejä ja huomenna on meikäläisen vuoro viedä kassillinen likapyykkiä pestäväksi naapuriin. Tämän järjestelyn lisäksi perustimme pienen “ruokaringin” ja sovimme syövämme ainakin muutaman kerran viikossa kaksin niin, että toinen ostaa ruoka-aineet, mutta ruoka valmistetaan yhdessä. Samalla kumpikin oppii uusia reseptejä. On aivan ihanaa, kun lähellä on ystävä, mutta omaa aikaa ja yksinäisyyttä saa aina, kun sitä tarvitsee. Tämän paremmaksi ei kämppissuhde taida edes voida muuttua.

Jos siis blogini tuntuu jotenkin hassulta tällä hetkellä, siihen on syynsä. Oikean elämäni täytyy olla kunnossa ennen kuin voi keskittyä täysillä blogiin eikä se ole oikein sitä nyt. Ei täällä sekasorrossa ehdi ajatella blogia, vaikka tahtoisin raportoida teille koko ajan kuulumisiani. Tallinna-juttuja on kuitenkin tulossa jo toivottavasti huomenna ja jos oikein ryhdistäydyn, saatan ehtiä napsia jopa tuoreita asukuvia teille. Palaillaan siis pian!