Naistennaurattajaitkettäjä eli herra Winston.

Eilisilta meni pitkälti itkeskellessä, sillä Finski-kissamme alkoi käyttäytyä eilen huolestuttavasti. Kissoillahan on tapana välillä oksentaa, koska turkin pesemisen yhteydessä niellyt karvat on helppo saada sitä kautta pihalle. Eläinlääkäri sanoi, että kaksikin kertaa viikossa oksentaminen lasketaan vielä normaaliksi. Välillä tuo katti onkin oksennellut, mutta eilen se oksensi jokaisen ruoka-annoksen jälkeen ja kerran pelkkää vettäkin. Muutenkin kissa vaikutti surkealta, joten pistimme sen ohjeiden mukaan yöksi paastolle ja soitimme aamulla ajan kokeisiin.

Poikamiesboksi olisi ihan kiva, ellei siinä aina vietäisi johonkin kamalaan paikkaan.

Epäilin tietysti ensimmäisenä, että kissan outo pahvinrouskutusharrastus olisi syypää tähän vaivaan, mutta se kyllä räkii pahvinpalat aina ulos eikä varsinaisesti syö niitä. Pahvilaatikoita ei ole edes ollut pariin viikkoon sen saatavilla. Ruokavaliokin on pysynyt samana, joten minkään uuden ruuankaan ei pitäisi sekoittaa masua. Pelkäsin, että kissan vatsaa ärsytti jonkun lelun pieni osa, jonka se on leikin yhteydessä syönyt.

picasion

“Ei mennä. Hei pliis? Viimeksikin oli ihan kamalaa…”

Kirjoitan tämän postauksen vasta näin jälkikäteen, sillä netin keskustelupalstojen tarinat tekivät minut illalla lähes hysteeriseksi enkä halunnut samanlaista spekulointia kommenttiboksiini. Mieluummin veisin vaikka kissan tutkittavaksi turhaan kuin uskoisin jonkun muka-ammattilaisen ohjeita, kuinka hoitaa kissaa. Ei millään pahalla siis, mutta kyllä te varmasti tiedätte, kuinka netissä kaikki ovat yllättäen asiantuntijoita kaikissa asioissa. Kokemuksesta eli itsekin kissanomistajana tiedän, että kissanomistaja ei aina tiedä, mikä on parasta kissalle.

Koska Toijalan eläinklinikka oli tupaten täynnä, ajelimme Finskin kanssa Valkeakoskiin Profivetin eläinsairaalaan. Puhelimessa sanottiin, että paastoa olisi hyvä jatkaa vielä klinikka-aikaan asti (jolloin kissa olisi ollut syömättä yhteensä 14 tuntia) ja että kissa laitettaisiin klinikalla kokeiden jälkeen tiputukseen. Pakko huomauttaa tähän väliin, että älkää käyttäkö tätä postausta minään ohjeena vastaavassa tilanteessa, vaan soittakaa eläinlääkärille. Kissanpentukin saattaa kuivua pahasti jo lyhyemmällä paastolla. Tämä on vain meidän tarinamme.

Sairaalan ovi vaikutti kodikkaalta eikä yhtään kliiniseltä ja pelottavalta.

Mattoa haisteltiin kovasti, kun piti vähän tutkia paikkoja lääkäriä odotellessa.

Klinikalla meni kolme tuntia, jonka aikana kissalta mitattiin kuume (pikkusiskolta meinasi lähteä pala sormesta, kun herra hermostui kuumemittarista hanurissaan), otettiin verta ja lopulta se vietiin röntgeniin. Tulehdusarvot olivat normaalit eikä verestä saanut selville oikein muuta kuin sen, että kissa oli vähän kuivunut. Ihmekös tuo, jos ei mikään pysy sisällä.

Röntgen taas oli siitä hankala juttu, että pehmeät lelunosat eivät kuulemma näy siinä eli suolistossa saattaa hyvinkin olla tukkeena tuntematon esine. En yllättyisi, vaikka sieltä löytyisi pehmolelun korva tai häntä. Sen verran röntgenkuvat kuitenkin kertoivat, että ulostetta ja kaasua oli varsin runsaasti suolessa, vaikka kissa ei ollut käynyt muutamaan päivään laatikolla.

Allekirjoitan kummatkin sarjakuvat!:D

Verikokeen jälkeen vähän pelotti, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Finski sai klinikalta lähtiessämme niskaansa ruiskulla suolaliuosta ja suun kautta parafiiniöljyä sekä vatsansuojalääkettä. Kahta viimeksi mainittua saimme myös mukaan muutamaksi päiväksi ja jos oksentelu jatkuu niiden jälkeen, haemme antibiootit. Niihinkin annettiin resepti mukaan. Koko lysti maksoi melkein tasan 200 euroa. Nyt sitten vaan odotellaan, miten lääkitys puree. Oli kuulemma hyvä merkki, ettei kissa oksentanut öljyä ulos klinikalla. 17 tunnin paaston jälkeen kotona maistuivat erikoisraksut eikä niitä ole ainakaan vielä oksennettu pois. On se reipas poika!<3

“Arvatkaa mitä? Ne pisti mulle kuonokopan… LOL.”