Ajelimme jo viime viikolla maalle virusta pakoon mukanamme lähes koko jääkaappimme sisältö. Kammoan ruokahävikkiä, joten teen retkille usein eväät ja raahaan jääkaapin sisältöä mukanani viikonloppulomille. Pakastimemme kaupungissa oli niin täynnä ruokaa, ettei sinne ollut mahtunut lainkaan kylmäkalleja. Nappasin siis kylmälaukkuun kylmäkalleiksi hädissäni jäisen lohen ja paketin piparkakkutaikinaa. Lohi kokkailtiin heti maalla päivälliseksi, mutta piparkakkutaikinan annettiin sulaa iltaan.

Pipareita ei tehnyt mieli kenelläkään, mutta taikinalle piti keksiä jotakin käyttöä. Vanhempani ovat tottuneet syömään kahvipullaa muutamina päivinä viikossa, joten lopulta keksin, mitä taikinasta tehdään. Muutaman joulun takainen hitti jäi testaamatta, joten leivoin  kaksi pellillistä piparipullia! Mikä nerokas keksintö. Pakastimessa voisi olla aina yksi piparkakkutaikina ja yksi pullataikina näitä herkkuja varten.

Piparipullat

pullataikinaa (esim. tällä ohjeella, mutta puolikas annos)

500 g valmista piparkakkutaikinaa

muna

raesokeria

Ota piparkakkutaikina sulamaan. Meillähän se oli jo melkein sulanut matkalla. Valmista pullataikina ja anna sen kohota. Kauli sitten kohonnut pullataikina jauhoja apuna käyttäen ohueksi levyksi, jonka pitkä sivu on n. 30 senttimetriä. Kauli piparkakkutaikina pari senttiä pienemmäksi levyksi ja nosta se pullataikinalevyn päälle. Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Kääri taikinat pituussuunnassa rullalle kuin kääretorttua tekisit. Leikkaa taikinarullasta terävällä veitsellä muutaman sentin paksuisia paloja. Laita palat kierrepuoli ylöspäin pellille leivinpaperin päälle, pullia pitäisi tulla aika tasan kaksi pellillistä. Anna kohota puolen tunnin ajan. Voitele munalla ja ripottele pinnalle runsaasti raesokeria. Paista pullia uunin keskitasolla suunnilleen 15 minuuttia.

Nappasin Helsingistä mukaani myös kahvipakettien pohjat eli kaikki avatut kahvit. Joukossa oli yksi lempikahveistani eli vuoden 2019 kesäkahvi Arvid Nordquistilta, jota tahdoin maistattaa perheelläni. Kauramaitoa ei tarvinnut kantaa kotoa, sillä suureksi yllätyksekseni sitä löytyikin mummulasta. Tämä voi kuulostaa pieneltä asialta, mutta arvostan kovasti, että vanhempikin sukupolvi antaa lehmänmaitotuotteiden korvaajille mahdollisuuden, vaikka kaikki elämän aikana opittu sotisi sitä vastaan. Ei ole aina helppoa käännyttää maitotilan tytärtä kauramaitotiimiin.

Ai niin, kauramaidosta tulee tosi hyvä pullataikina. Kokeile vaikka! :)