En oikeastaan haaveile siitä, mitä Instagram tuputtaa minulle haaveiden toteutumiseksi. Jeeppiajelu aavikolla, loputon rantaviiva tai jättimäiset ostoskeskukset eivät värähtele kehossani. En kaipaa palmuja tai villieläimiä. Tiedätkö, mitä sen sijaan kaipaan? Mukulakivikatuja Porvoossa, hiekkarantaa Hangossa ja laituria Kylmäkoskella. Jokia, joita pitkin soutaa veneellä, ja kinttupolkuja, jotka risteilevät metsässä. Paras loma löytyy läheltä ja viikonloppuna se “lähellä” oli Jätkäsaaressa.

Clarion-hotellin yläkerrassa on allas, jossa on lasipohja. Jos painaa pään pinnan alle ja katsoo alas, näkee kaiken, mitä alapuolella tapahtuu. Vaikka olen korkeanpaikankammoinen, tunne altaassa on aina vapauttava eikä lainkaan ahdistava. Polskimme Veeran kanssa aika pitkään, minkä jälkeen kävimme suihkussa. Siellä oli lasinen seinä, jonka läpi näkyi Jätkäsaari. Ilta-aurinko paistoi suoraan saunaan. Kuvat johtavat sen verran harhaan, että saadakseen drinkin, on poistuttava allasalueelta ja käveltävä käytävän toiseen päähän baariin eikä sinne ole menemistä uikkareissa. Se ei meitä haitannut.

Altaan vieressä on hengailualue, jonka lämmitetty lattia saa erityiskiitoksen. Nappasin Veerasta upeat bikinikuvat, minkä jälkeen rentouduimme vielä hetken. Taputin itseäni olalle, kun tajusin perjantaina töissä kysyä, onko Veeralla ilta vapaa ja halua viettää aikaa kanssani. Muuten olisin viettänyt illan kotona pyykkejä lajitellen ja lakanoita viikkaillen. Ei sekään huono tapa ole kuluttaa aikaa, mutta kyllä pieni allasloma veti pidemmän korren.

Olen siirtynyt lähilomailussa uudelle tasolle. Loma ei ole “vain” kotimaassa, vaan vain kävelymatkan päässä! :D