Joskus saatan postailla blogiin jostakin mitättömyydestä monen kappaleen verran, mutta siirrän tärkeitä tai toivottuja aiheita viikkotolkulla ilman sen kummempaa syytä. Tai no, kuukausitolkulla oikeastaan, kun kyse on tästä punertavasta hävikkimatostamme. Siitä on kyselty Instan puolella paljon, joten nyt kuulette tämän “feikkisilkkimaton” tarinan.

Aloitetaan siitä, että silkkimatot voivat olla uskomattoman kalliita, ja ilmeisesti silkin valmistusprosessissa silkkikuoriaisen toukka vahingoittuu. Ja kun sanon vahingoittuu, tarkoitan kuolee. Luin tämän jutun (ei sovi herkille) ja olin entistä tyytyväisempi matto-ostokseen. Tämä kaksi kertaa kolme metriä suuri Densy-matto on sekä kiiltävältä ulkonäöltään että tuntumaltaan aivan kuin silkkiä. Se vaan on valmistettu banaaniplantaasien ylijäämämateriaalista. Toisin sanoen olohuoneen mattomme on tehty roskista. Banaaninlehdistä ja banaanipuun kuoresta luotiin jotakin kaunista sen sijaan, että niiden olisi annettu mädäntyä.

Tämä kuitu kuulemma valmistetaan hieman samantyylisellä menetelmällä kuin silkkitoukat kehräävät aidon silkin, mutta tähän mattoon ja sen valmistukseen ei pitäisi liittyä eläimiä. Ei edes banaanikärpäsiä, joita lapseni muuten jostakin syystä pelkää kuollakseen. Eilen hän huusi: “Ovi kiinni, ettei se pieni kärpäle tuu tänne mun perässä!” En kestä! Meidän arki on kuin suoraan jostakin komediasarjasta! :D

Eikö muuten ole huikea maja tuossa sohvan päässä? Parin flunssapäivän aikana rakensimme Bobleseista (saatu blogin kautta), peitoista ja sohvasta pojalle piilopaikan, josta äitiä voi vakoilla. Palatakseni vielä mattoon, sen nukka on juuri sen verran matalaa, että junanradat pysyvät sen päällä kasassa ihan okei. Tällä hetkellä elämme tosin pikkuautovaihetta, mutta eiköhän matolla taas pian ole joko BRIO- tai Lego-junanrata kasattuna.

Toivottavasti tämä postaus vastasi kysymyksiin! Ihanaa sunnuntaita! :)