Joskus tuntuu siltä, että kaikkialla velloo sontaa ja tekee mieli haudata koko blogi. Kommenttiboksi on nihkeä, palstoilla kiehuu ja pahimmassa tapauksessa jokin yhteistyökin menee pyllylleen. Sitten tulee näitä toisia kausia.

Viime aikoina blogi on tuntunut taas tutulta ja rakkaalta. Olen jaksanut kirjoittaa pidemmin ja raapaista vähän pintaa syvemmältä. Kommentteja satelee ja mahdollinen kritiikkikin jätetään fiksusti. Vaikka Allerilla alkavat YT-neuvottelut, bloggaaminen tuntuu juuri nyt kivalta. Myönnän, että pelottaa, miten Idealistan käy, sillä olen viihtynyt täällä todella hyvin ja tiedän, ettei yrittäjäelämä sovi muutenkin ruuhkaiseen elämääni.

Se, mitä yritän ehkä vihjata, on se, että jos Idealista kaatuu, täytyy blogin kohtaloa punnita tarkkaan. Hienosti aloin taas kirjoittaa hyvänmielenpostausta ja päädyin masistelemaan mahdollista blogituhoa. En haluaisi lopettaa, mutta en myöskään haluaisi jäädä bloggaamisesta miinukselle. Palvelinkuluihin ja blogin ylläpitoon kuluu itsenäisenä bloggaajana satasia kuussa ja en todellakaan ehdi itse myydä blogiini mitään kaupallisia yhteistöitä, joista kertyvillä rahoilla voisi kompensoida blogin ylläpitokulut. Tätä pitää miettiä tarkkaan.

 

Mutta siis oikeasti tulin kertomaan, miten kivalla fiiliksellä olen ollut viime aikoina. Flunssa vähän pilasi tunnelmaa, mutta olen viime aikoina nauttinut kauniista Helsingistä, ihanasta säästä ja pienistä, kivoista tunnustuksista päivätöihini liittyen. Olen nähnyt ystäviäni enemmän kuin aikoihin ja sopinut tulevaisuuteen treffejä niiden kamujen kanssa, joita ei tunnin varoitusajalla voi nähdä. Mökkireissu Forssassa – I’m talking about YOU!

Nämäkin kuvat otettiin nopeasti sovittujen lounastreffien jälkeen, kun Veera oli käymässä Helsingissä. Kävelimme Kung Fu Kitchenistä toimistolleni päin ja pysähdyin tapani mukaan ihastelemaan Bulevardilla sijaitsevaa kukkakauppaa. Pyysin Veeraa nappaamaan pari kuvaa ihan tavallisen työpäivän asustani kukkakaupan edessä. Tuo samainen kauppa pelasti minut kevätjuhlapäivänä, kun tajusin kesken työpäivän, etten ollut hankkinut opettajille mitään.

 

Mietin vähän myös näitä “asupostauksia”. Toki merkitsen blogin kautta saadut tuotteet, kuten nyt tuon repun, jotenkin postaukseen, mutta mietin, onko muiden vaatteiden ja asusteiden merkkaaminen jotenkin provosoivaa? Siis sillä tavalla, että joku saattaa lähteä etsimään juuri niitä samoja kenkiä nähtyään ne minulla. En tahdo kannustaa heräteshoppailuun kuten joskus blogin alkuaikoina, kun asia oli minulle täysin yhdentekevä.

Toisaalta taas tuo listaus on oiva paikka tuoda esille sitä, miten monet vaatteistani on ostettu käytettyinä, sillä tahdon todellakin kannustaa kierrätykseen ja 2ndhand-ostoksiin. Toisaalta sitten taas sen voi kokea ärsyttävänä aatetuputuksena. Jätin listauksen nyt toistaiseksi kuitenkin pois.

Oletko sitä mieltä, että asun osasten alkuperän merkkaaminen on hyödyllistä? :)

(reppu saatu Globe Hopelta)