Hyvää huomenta! Kun seinillä on vaaleanpunaiset lintutapetit ja ympärillä fantasiakuvioidut pussilakanat, muuttuvat yöunet väistämättä kauneusuniksi. Ei kuitenkaan niin paljon, että meikit ilmestyivät kasvoille automaattisesti. Se vasta olisikin jotakin. Mutta tunnelma, se täällä on kuin sadusta varastettu. Mutta missä ihmeessä siis olen?

Noin, nyt on kivuttu valkoiset tikkaat alas tummalle lattialle. Sylissäni olevat puuvillasatiiniset Willow-pussilakanat on saatu Hemtexiltä. Niissä on Nadja Wedinin tekemä kuvitus, johon rakastuin heti sen nähtyäni. Linnut, perhoset, mehiläiset ja leppäkertut elävät kukkien kanssa sulassa sovussa. Nämä ovat ihanan pehmeät, mutta viileät ihoa vasten. Näitä myydään vain liikkeissä, joten et tarvitse linkkiä nettikauppaan, mutta ehkä haluat kuulla, että näistä saa myös “jugendinvihreällä” pohjalla.

Parvi on siis tulevan työhuoneemme yläosassa minun vaatekaappieni yläpuolella. Omin tämän huoneen itselleni heti muuton jälkeen, vaikka työhuone onkin molempien ja mies on jo vallannut kameroineen kulmakaapin. Nämä tapetit ja huoneen tunnelma vaan jotenkin vetävät minua puoleensa. Olen nimennyt huoneen prinsessakammioksi, mutta muut perheenjäsenet eivät ole ottaneet sitä jostakin syystä käyttöön! :D

Toiselle puolelle tätä huonetta tulee työpöytä, ja jos planeetat osuvat kohdilleen, sen pariksi Hakolan vaaleanpunainen nojatuoli ja kivoja hyllyjä seinälle. Kotimme valmistuu pala palalta eikä yksikään huone ole vielä niin sanotusti valmis. Olohuoneen sohvan pitäisi saapua aika pian, minkä jälkeen odottelemme tuoleja keittiöön. Sitten pitäisi keksiä täytettä muihin huoneisiin.

Toisaalta meillä on kivan tilavaa, mutta myönnän lukeutuvani niihin ihmisiin, joiden mielestä minimalistien kodit muistuttavat joskus ankeita sairaalahuoneita. Tavarat tekevät minulle kodikkuuden, mutta ehkä siitä voisi yrittää opetella eroon, kun on kerrankin vähän väljempää asua.

Hei, kumpi printti on kivempi? Tapetti vai pussilakanat? ♥