Festarifiiliksiä

12:00

Treffasimme Nooran kanssa Laukontorilla, missä keräilimme Pokémon-pallovarastot täyteen ennen festarialueelle siirtymistä. Onneksi ostin lippuni ajoissa, sillä lauantai oli kuulemma loppuunmyyty päivä. Kesken kuvaussessioiden ohitsemme käveli kuvankaunis Joanna, jonka passista olin todella kateellinen. Miten ihana olisi saada kuvata keikat ihan lavan edestä. Ei tarvitsisi rajailla kuvista aina pois turhia tyyppejä eikä pelottaisi, että joku tempaiseen kameran kädestä.

13:00

PMMP-yhtyeessä nimeä saanut Paula Vesala aloitti iltapäivän räväkästi. Keikan tunnelma sahasi todella paljon, kun menevien rallatusten väleissä vajottiin välillä melankoliakuoppaan. Petyin hieman biisivalikoimaan, vaikka Paulan laulutaidot ovatkin pelkkää priimaa. Vesalan keikan jälkeen maistui myöhäinen lounas Kalaravintolan pisteellä. Söimme Nooran kanssa niin herkulliset annokset, että meinasi lähteä järki. Pippurilohi oli ihan täydellistä. Vielä kun olisi tajunnut pyytää annokseen perunoiden tilalle lisää muurikkakaviksia. Ai niin, ja se valkosipulikastike. Taivas maan päällä!

14:30

Seuraavana esiintymisvuorossa ollut Elastinen julisti festarirauhan, minkä jälkeen herra veti läpi energisen ja yltiöpositiivisen biisisetin. Paulan lisäksi lavalla nähtiin myös Lauri Tähkä, joka yllätti yleisön ihan täysin. En edes muista, olinko nähnyt Elastista ennen livenä muuta kuin vieraana jonkun muun artistin keikalla. Esiintyminen oli aika jees, ei taida olla oikein mitään valitettavaa. Hämmennyin, miten monta biisiä tunnistin, kun luulin tietäväni vain muutaman.

17:30

Chisun keikan ajan istuin melkein kokonaan, tunnelma ei vaan tarttunut yhtään. Hetki, jota olin odottanut koko päivän, oli onneksi pian käsillä. Survouduimme eturiviä kohti, mutta koska emme halunneet taistella PETO-paitaisia naisia vastaan, jäimme suosiolla toiseen riviin. Nuorempia tyttöjä päästimme eteemme muutaman, sillä minua ei ainakaan haittaa, jos edessäni on joku itseäni lyhyempi. Tuntuisi epäreilulta peittää tytöiltä näkyvyyttä ihan vaan, koska ei periaatteesta voi päästää ketään eteensä. Antti Tuisku oli jälleen kerran ihana ja kävinkin keikan jälkeen tutustumassa herran fanituotteisiin. Harmikseni lasten paidat oli jo myyty loppuun.

19:00

Klamydia jäi meiltä väliin, vaikka tavallaan kuuntelimme kyllä koko keikan. Istuskelimme nurmikolla juomassa lonkeroa ja kaljaa. Nuo tölkit jäivät lopuilta ainoiksemme, sillä illemmalla yksikin juoma alkoi painaa jaloissa ja aiheuttaa väsymystä. The Soundsin keikka piti sinnitellä läpi ennen kuin illan pääesiintyjä nousisi lavalle. Tunnistin The Soundsin setistä kaksi biisiä, mutta nekin kuuntelin lopulta lievän halveksunnan vallassa, kun neiti/rouva artisti vilautteli vain jatkuvasti haarojaan, veteli röökiä ja heitteli tupakannatsoja yleisöön. Voi olla diiva, mutta silti pysyä hyvän maun rajoissa. Tämä keikka sai pitkän miinuksen minulta.

22:15

Kun Pate saapui lavalle, koko yleisö heräsi eloon. Hittibiiseistä nauttivat kaikki vauvoista vaareihin ja hittejä pojilla riittikin. Hyvä, kun välispiikkejä ehditiin puhua, kun jo uusi laulu kajahti soimaan. En yhtään ihmettele, että paikallinen hittikone oli buukattu illan pääesiintyjäksi. Päivän artistivalikoimasta samanlaisen reaktion yleisössä sai aikaan vain Antti. Päivä oli kaiken kaikkiaan mukava, mutta niinhän se aina on hyvässä seurassa hyvää musiikkia kuunnelleen. Kiitos kaikesta, Tammerfest 2016! :)