Joulukuun ensimmäisen viikon parhaat

Viikon paras jouluasuste korvaa tonttulakin silloin, kun punainen hiippalakki alkaa ensimmäisen kerran tökkiä jopa tällaisen ns. jouluttajan mielestä. Kimaltavat poronsarvet ovat H&M:n ja niitä myydään myös pienempinä versioina lapsille. Niissä lastenversioissa tosin on jostakin syystä kiinni punainen rusetti enkä jaksa alkaa repiä mitään irti, joten ostin suosiolla kahden aikuisten sarvet. Otin nämä jopa mukaan tämän vuoden toisiin ja todennäköisesti viimeisiin pikkujouluihin, mutta en kehdannut panna näitä päähäni, kun kellään muulla ei ollut mitään hassua mukana. On ihmisiä, joille pikkujoulut ovat syy pukeutua seksikkäästi. Sitten on ihmisiä, joille pikkujoulut ovat syy pöllöillä. Minä kuulun noiden jälkimmäisten klaaniin, yllätyittekö?

Viikon paras jouluherkku näkyy tuossa pussissa. Suklaiset lumimantelit eli lyhyemmin suklaamantelit ovat minulle uusi tuttavuus. Onneksi sain näitä blogin kautta maistettavaksi! Nämä maistuvat ihanasti Tobleroneilta, mutta juuri sopivina suupailoina. Tobleroneissahan on se huono puoli, siis niissä isoissa pötköissä, että niitä on jotenkin hankala pilkkoa ja siinä touhussa tahmaa sormensa. Katsotaan vaan, niin tammikuussa kitisen taas salijäsenyyden perään tai tilailen protskupannarijauhetta, kun joulukilot löllyvät lanteilla.

Viikon paras joululevy on tänäkin vuonna Michael Bublén joululevy. Toissajouluna olin  vielä töissä Miun-liikkeellä, jossa tämä levy soi työvuoroni aamusta iltaan. En keksinyt muutakaan, mutta parin viikon kestokuuntelu aiheutti aikamoisen kyllästymisrektion tämän ihanan miehen joulumusiikkiin. Siksi tänä vuonna vältän övereitä ja kuuntelen lisäksi mm. raskasta joulua, poppitähtien niekkuversioita klassikkojoululauluista ja lapsuuden suosikkijoululauluja lapsille. Yritin liittää Spotifysta soittolistan tähän, mutta eipä se iframe-koodi muuta kuin kadonnut, joten saatte tyytyä kuvakaappaukseen, joka toimii linkkinä soittolistaan. Blaah.

Viikon paras joulukoriste on varsinainen klassikko. Olkipukki päivystää vanhempieni ulko-ovella kunnes pääsee sisälle. Jossakin vaiheessa ihmiset kyllästyivät olkiin, havuihin, punaiseen ja vihreään, mikä näkyi raikkaana aaltona, kun myyntiin tuli valkoisia joulukuusia, turkooseja sekä pinkkejä kimallepalloja ja kaikkea ihan erilaista. Nyt onneksi retrojouluilu on esillä ja omasta lapsuudestani tuttuja koristeita on tarjolla jopa enemmän kuin silloin lapsuudessani. Taidan ostaa punaiset pahvitontut ikkunoihin, niin joulutaantuma on aika täydellinen. ;)