Mitä saadaan, kun risteytetään maraton ja puolimaraton? Aikalailla 33 kilometriä pitkä Pirkan Hölkkä, joka etenee Valkeakoskelta Tampereelle. Instasin koko matkan aamusta maaliin, jotta saisin tehtyä teille tapahtumasta postauksen. Järjestelmäkameraa en tänä vuonna jaksanut raahata mukana, joten kuvien laatu ei valitettavasti huimaa päätä. Ja Veera, tätä ei sitten todellakaan lasketa Instagram-postaukseksi! :D

Hölkkäaamuna nautiskelimme lautaselliset tuorepuuroa, jonka olen todennut pitävän nälän loitolla pitkillä matkoilla. Lähdössä sijoittauduimme äidin kanssa jälleen taktisesti kävelyryhmään, sillä en koskaan voisi lähteä heti alusta juoksemaan ja sauvakävelijöiden kanssa eteneminen taas on yhtä helvettiä. Uskokaa pois, se sauvojen napsuminen katuun alkaa jossakin vaiheessa ahdistaa ihan kunnolla. Puoliväliin asti pärjäsimme huoltopisteiden kuntojuomalla, mehulla, suolakurkuilla ja mehukeitolla, mutta Taivalpirtillä pysähdyimme suosiolla kauravellille. Sunnuntaissa oli kuitenkin pohjimmiltaan kyse siitä, että sai viettää aikaa rakkaan ihmisen kanssa, jota ei ollut nähnyt kuukausiin.

moumou pirkan hölkkä

Noin 20 kilometrin kohdalla kaivelin esiin puhelimeni vara-akun ja pussillisen energiageeliä, sillä tuttu uupumus iski päälle. Ensin meinaa pettää pää, sitten kroppa. Kun väsymyksestä selviää, huomaa yhtäkkiä paisuvansa pullataikinan lailla. On hämmentävää miettiä, miten kunto kyllä kestäisi, mutta jalat tuntuvat räjähtävän liian pieniin lenkkareihin (jotka siis ovat todellisuudessa ihan sopivat) ja nakeiksi turvonneista sormista lentäisi verta kilometrin päähän, jos niihin pistäisi edes pienen reiän. Selvisimme kuitenkin molemmat hengissä maaliin. Olen niin ylpeä äidistä, joka vielä treenaamatta jaksoi koko matkan. Hyvä me! ♥

Edit: Kommentointi on toki normaalisti sallittua. En vaan tiedä, miksi se ei muka ollut aiemmin. Nyt pitäisi toimia! :D

moumou pirkan hölkkä 2

(lenkkarit ja paita saatu)