Lapponia
Ystävämme Wikipedian mukaan 1960-luvulle olivat tyypillisiä erilaiset ja varsin rohkeat muotituotteet, joilla haettiin usein jopa tietynlaista šokkivaikutusta. Sitä voisikin helposti luulla, ettei 60-luvulla syntynyt mitään kovin kummoista ja pysyvää. Syntyipä sitten kuitenkin. Tästä on nimittäin elävänä todisteena eräs suosikkikorumerkeistäni eli Lapponia Jewelry, jonka kanssa Re:fashion-portaalimme sai kunnian tehdä yhteistyökampanjan. Kävin lainaamassa syksyn koru-uutuuksista omat suosikkini, jotka nyt esittelen teille. Saatatte jo näistä kuvista tunnistaa oman lempikoruni näiden lainakaunottarien joukosta.
Tähän alkuun totean heti, että olen jotenkin huono käyttämään kultakoruja. Siksi lainasin pelkästään hopea- ja pronssikoruja, joista ensimmäisenä pääsette ihailemaan Niili-joesta ja papyruskaislikoista inspiroituneen Nile-malliston tuotteita. Rannekoru ja sormus ovat kummatkin jo hieman vanhempaa mallistoa, mutta sarjaan on nyt tullut muutamakin uutuus, joten tahtoisin nostaa sarjaa yleisesti hieman enemmän esille. Ulkonäöltään sormus ja rannekoru tukevat toisiaan täydellisesti. Laitoin ne samaan käteen, jotta ne tavallaan tukevat toisiaan ja korostavat toisensa parhaita puolia. Nämä korut sopivat mainiosti arkityyliini.
“Lapponia, tämä on Lapponia
josta Pohjan kauniin neitosen kutsu kaikuu”
Sitten siirrytään pronssikoruihin. Tarkennan, että niihin jumalaisen kauniisiin pronssikoruihin. Arvostan vaatteissa monipuolisuutta ja useita käyttömahdollisuuksia, joten kun tajusin, että suuri Daytona-riipus toimii myös rintakoruna, sen viehätysvoima kaksinkertaistui. Vähintään. Koru on kyllä aivan omiaan tärkeisiin juhliin, mutta minusta se sopii myös arkeen juurikin kauniin värinsä vuoksi. Asustin korun seuraksi kiiltävän mekon ja laimensin sitten juhlavaa vaikutelmaa karvaliivillä ja hatulla. Koru soluttautuikin tyyliini peräti niin hyvin, että sitä luultiin omakseni. Olen otettu.
“mies lähti Pohjolaan, tie käy kuunnellen vaistoaan
mies rakastuu noitaan, hän on ihminen maan”
Olen vaihtanut rannekorut hiljalleen sormuksiin, joita käytän montaa kerralla. Siksi sydämeni jätti välistä lyönnin, kun pääsin tutustumaan Tulipronssi-sarjaan. Myös äskeisten kuvien riipus on tuota samaa, suosikkisuunnittelijani Björn Weckströmin 50-vuotista suunnittelijauraa Lapponialla juhlistavaa sarjaa. Kyseistä sarjaa myytiin 70-luvulla ja nyt tuota koneen ja ihmisen suhdetta pohdiskelevaa korukokonaisuutta on muutettu niin, että pronssikorujen kaunista sävyä korostetaan mustapatinalla. Sormuksia ja riipuksia on joka lähtöön, mutta B-52 ja Scarab (oikea käsi) veivät sydämeni. Myös jättimäinen Isotta Franscini (vasen käsi) on makuuni, sillä sen muoto tuo jotenkin mieleen sydämen.
“ja siksi on neidon mentävä, hän on noidista lentävä
käy tulella taivaan ja loitsut kaikuen soi“
Ja se minun suosikkikoruni noista? Ehdottomasti jokin noista pronssisormuksista. Mietin vielä myöhemmin, mikä yksilö on kaikista kaunein. Jotta tekin pääsisitte valitsemaan oman suosikkinne, vinkkaan tähän väliin upeasta arvonnasta, jossa voi voittaa vapaavalintaisen korun Tulipronssi-sarjasta (arvo n. 250€ – 400€). Miltä nämä uudet tuotteet teistä näyttävät? Miellyttävätkö Lapponia-korut ylipäätään korumakuanne? Jos muuten olette enemmän Kalevala-ihmisiä, pienenä vinkkinä vaan, että aivan pian pääsette tutustumaan Kalevalankin koru-uutuuksiin, joita toinen Re:fashion-bloggaaja teille esittelee. Voin paljastaa, että meille Vanamo-faneille on ainakin luvassa herkkuja uusien tuotteiden joukossa.
Mutta kertokaahan nyt, millaisia tunteita uudet Lapponia-korut herättivät, ja muistakaa osallistua Flame Bronze -arvontaan täällä! Minä lähden tarpomaan 33 kilometriä maastoon ja palailen blogin pariin vähän illemmalla. :)
(tekstilainaukset Monica Aspelund / Lapponia)
Juusku
Onko sulle kultakoruissa ongelma se kullan väri vai miksi oot huono käyttämään niitä?
MouMou
Ei mitään hajua. Jotakin “outoa” niissä vaan on. Elleivät ne sitten ole ne ihan ehdottomat suosikkikultakorut. :)
jensu
Kauniita ovat nuo korut ja sopivat sulle hyvin. Omaan makuuni nuo pronssiset sormukset ovat liian massiivisia, mutta kaulakoruja voisin itsekin käyttää. Nile-mallisto on kokonaisuudessaan hurjan kaunis!
Näytät postauksen kuvissa, eritoten noissa ensimmäisissä, todella kauniilta! :)
Tuli muuten heti mieleen kun katoin, että sulla on kaikissa kokonaisuuksissa eri kengät, että ei kai sulla muuten mennyt kaikki postauksen kengät kenkähaasteessa käytettyihin?! :D
MouMou
Ei mennyt. Sovittiin Veeran kanssa, että kamppispostaukset saa kuvata, kun niitä kenkiä käyttää ehkä sen minuutin.
Ja täällä liputetaan myös Nile-mallistoa! :)
nasu86
noi ekat on ihanan ajattomat :)
MouMou
Sitä ne kyllä ovat. Varsinkin tuo rannekoru sopisi yhteen varmaankin “kaiken” kanssa. :)
Minja
Hei Iina.
Olen lukenut blogiasi pitkään. Viime aikoina on alkanut tuntua, että blogistasi on alkanut kadota sielu. En tiedä johtuuko se vain minusta, mutta en saa blogistasi enää mitään. Olen lähinnä tylsistynyt uusia postauksia lukiessa. Sivuston ulkoasu sekä asukuvien laatu on parempi kuin koskaan, mutta, en tiedä.. jotain puuttuu.
Ovatko muut lukijat huomanneet saman, vai onko tää nyt vaan mun päässä?
MouMou
Pahoittelen, jos sieluni on hukassa. Mietinkin, miksen näe itseäni enää peilistä…
Maria
Kyllä miellyttää, upeita! Tykkään hurjasti, kun noi monet aiheet pohjaa luontoon. Olen tosin myös Kalevala-tyttöjä. ;)
P.S. Wingy dress ja Mertin toppi. <3
MouMou
Luonto on kyllä mieletön inspiraation lähde. Ja jotkut taitavat osaavat vielä niitä ajatuksia muuttaa taiteeksi. :)
Veera
Kuten varmaan jo hyvin tiedät, on Lapponia mun suosikki korumerkkini ja fanitan Weckströmiä. Muhun iski Flame Bronze -kokoelmasta eritysiesti B-52 -sormus. S
Mun mielestä Lapponian ja erityisesti Weckströmin koruissa on huikeaa se miten ajattomia ne ovat. Omat 70 luvun alusta kotoisin olevat avaruushopeat eivät ole olleet vuosikymmenien ainkana varmasti kertaakaan ns. pois muodista, vaan näyttävät yhtä pysäyttäviltä vuodesta toiseen.
MouMou
B52 on ihana. Ja se sun kokoelma on kyllä mieletön. <3
Maddaleena
Upeita koruja!
Minulla on kohtuullinen kokoelma Lapponia koruja 70-luvulta. Björn Weckström on suosikkisuunnittelijani, avaruus sarjan korut ovat parhautta – sopivat niin arkeen kuin juhlaankin.
Kultakoruista kannan ilolla kaunista “Vuorilla sataa” riipustani.
MouMou
Oi, kateus! Alkuperäiset korut ovat kuitenkin aina jotenkin erityisiä. <3
Jouluksi
Tästä on hyv valita lahja vaimolle ja tyttärelle.
MouMou
Ihan totta. Joulu on pian ovella, kannattaa ennakoida. :)
ella
Todella kauniita! Olenkin miettinyt itselleni valmistujaislahjaa, ja nyt menetin täysin sydämeni Daytonalle!
MouMou
Se on kyllä jumalaisen kaunis. Enkä edes liioittele yhtään, kun sanon niin. Käy vaikka sovittamassa! :)
Karin
Weckströmin lapinkultakoruni herättävät ansaittua huomiota ja ihailua matkoillani maailmalla. Muutama on jatkuvassa käytössä.
MouMou
Oi, ihana kuulla! Että ulkomaita myöten ihaillaan. :)
Satu
Tykkään siitä, miten Kalevala-korun linja on modernistunut ja nuorentunut. Kaikki nykyiset Kalevala-koruni ovat 15 vuotta sitten rippilahjaksi saatu. Kukaan sen jälkeen ei ole tajunnut minulle mosia hankkia, mielelläni hankkisin itse itselleni jonkin näistä. Nuo pronssiset näyttävät yllättävän hyvältä blondilla. Olen itsekin jotenkin fiksoitunut hopeaa. Kulta ei jotenkin…ja pronssin madollisuuksia en ole tajunnut ennen tätä ;)
MouMou
Mulla on vähän samaa vikaa. Ja muitakin korurajoituksia löytyy, sillä minähän luulin pitkään, etten pystyisi koskaan käyttämään keltakultaa, jossa on kivi. Toisin kävi kun ihastuin kovaa nykyiseen sormukseeni. :)
Mimmu
Pakko sanoa että en nyt kyllä ole ihan vakuuttunut siitä, ovatko nuo sinun tyyliäsi… :) Kauniita koruja ehdottomasti, mutta kenties jonkun muun yllä luonnollisemman näköisiä.
MouMou
Olen eri mieltä. Noissa oli hyvinkin kotoisa olo. :)
Leeeeellu
Lapponia on sielukkain korubrändi minkä tiedän!! Itse haaveilen monista lapponia koruista, etenkin kultaiset korvakorut ovat mielettömiä. Tässä suosikkini
http://www.kultastore.fi/tuote/2395/lapponia-kultaiset-korvakorut
MouMou
Aika ihastuttavat! :)