Kevätherkku ilmoittautuu
Valmentaja Kukka Laakso on heittänyt ilmoille haasteen. Huomasin Kevätherkku olet sinä! -kampanjan kaverini FB-seinältä ja halusin tietysti uteliaana sieluna heti selvittää, mistä haasteessa on kyse. Koko huhtikuun kestävä kampanja starttasi jo 1.4. ja olen ollut aktiivisesti mukana siitä lähtien, mutta ehdin kirjoittaa aiheesta vasta nyt. Kukan mukaan kampanjan ydinajatus on se, että ei hyväksy itseään mutta hyväksyy sen, että huominen ei koskaan kuole, ensi maanantai on tänään, ja että huomenna tänään on eilen. Muutos kannattaa aloittaa siis heti, jos sellaiseen haluaa ryhtyä. Ja minähän haluan/halusin!
Hyvästit kinuskille ja nakeille…
Painonpudotus ei ole minulle ydinfysiikkaa tai mikään maailman vaikein asia. En myöskään koe tarvitsevani sitä tällä hetkellä, joten aion osallistua haasteeseen nimenomaan liikunnan lisäämisen ja herkkujen vähentämisen näkökulmasta. Jokaisessa tapahtumassa, johon osallistun, on lähes poikkeuksessa macaron-leivoksia, kuppikakkuja ja muuta ihanaa tarjolla. Vähintäänkin käteensä saa skumppalasin, joka ei tyhjene sitten millään, vaan täyttyy kuin itsestään. Viikon aikana tulee tungettua vaikka kuinka paljon sokeria ja rasvaa kurkusta alas “jos mä nyt pari maistan” -ajatusmallia noudattamalla. Päätinkin olla koko huhtikuun herkuitta ja skumppalasillisiakin vähennän reilusti. Saa nähdä, teenkö suunnittelemaani poikkeusta ollenkaan, mutta muuten aion olla tarkkana siitä, mitä syön tai juon.
… sekä salarakkaalleni skumpalle.
Tällä hetkellä haastetta on takana jo reilusti yli viikko. Olen kohdannut lukuisia houkutuksia ja vastustanut niitä yllättään helposti. Vain sipsihimo meinasi koitua kohtalokseni, mutta tonnikala, joka sekin on ihanan suolaista, pelasti illan. Olen epävirallisesti tosiaan päättänyt pitää yhden CHEAT-päivän tässä kuussa sinä päivänä, kun juhlin syntymäpäiviäni. Ne kun ovat vain kerran vuodessa ja ystäväni haluaa viedä minut syömään kiitokseksi eräästä onnekkaasta sattumasta. En kuitenkaan vedä mitään övereitä, vaan aion silmäillä ruokalistaa kriittisesti. Hyvällä tuurilla CHEAT-päivän ainoaksi paheeksi jääkin vain se bloggaajan paras ja petollisin ystävä eli skumppa. En edes tiedä, missä välissä rakastuin siihen, kun ennen en pitänyt sen mausta ollenkaan.
Kampanjaan voi lähteä mukaan ihan kuka tahansa. Jos pidät blogia, voit napata itsellesi bannerin täältä. Osallistua voi tietenkin myös salaa tai jos haluaa, kommenttiboksissani saa hihkaista aikomuksistaan. Meikäläisestä saa ainakin roppakaupalla vertaistukea! :)
Eerika
Mukana ollaan, ainakin puoliteholla..! Eli liikuntaa olen lisännyt (siis aloittanut, tuli vähän pidempi tauko taas kun polvi ei tykännyt urheilusta) ja herkkuja vähentänyt, pyrin siihen että saan syödä max. yhden herkun viikossa. Alkoholia saan juoda, koska sitä kuluu muutenkin niin harvoin ja vähän, ja nyt on pitkästä aikaa tulossa opiskelijabileet joihin aion osallistua. Mutta eiköhän näilläkin lähde olo ja kunto paranemaan! :) Eipä se kovinkaan vaikeaa ole, aina kun miettii suklaapatukan ostoa muistaa että piru, nythän on tää kampanja. Ja sekin auttaa kun on laittanut Kukan blogin Bloglovinin seurantaan!
Onnea ja menestystä sunkin projektille! :)
MouMou
Mä pistin kans Kukan blogin kirjanmerkkeihin! :)
SuZki
Mä aloitan heti karkkilakon, tai vähennän kun tämä pahainen vuoden ensimmäinen flunssa loppuu. Mä en siis sairasta ikinä. Ja nyt. Lomalla… Juoksutkin alkais sujuunulkona kun ei ole enää niin paljon lunta.
Mutta toi on hyvä. Pitää välillä miettiä oikeasti et tarvitseeko sitä joka päiväistä/kauppareissun piristäjäsuklaspatukkaa…
Tein taas muuten jotain mitä et ikinä arvaa… No näet ehkä joskus…
Ja ulkoilutin niitä nahkahousuja ;) oli aikas kivat…ei kuumat, ei kylmät, vähän natisi mennessään mut oli jees!
Iloa päivääsi!
MouMou
Mäkin olen lomalla kipeänä. Sehän se on (muka) paras aika sairastaa. Toivottavasti paranet pian! :)
mie
Mä oon aina ollut sitä mieltä, että dieetit ja tällaset herkkulakot yms… on ihan yhtä tyhjän kanssa. Pitäisi osata löytää balanssi terveellisen elämän ja herkkutteluhetkien välille. Kuka tahansa pystyy pienellä tahdonvoimalla “kituuttamaan” itseään ja olla ostamatta sitä suklaapatukkaa, tietyn ajan verran. Se mihin pitäisi osata pyrkiä on ostaa se suklaapatukka jos tekee mieli, mutta samalla säännöstellä himojaan ja jättää yltiöpäinen herkkuperseily.
Mä kuulun niihin ihmisiin, keille urheilu on kirosana. Hyi. Lenkkeily. noh, ihan jees mutta silti hyi. kuntosali, tuplahyi. Hyötyliikunta sen sijaan, iso peukku. Asun kaupungissa ja kuljen kaikki alle viiden kilometrin matkat kävellen. Kaloreita tulee poltettua parisuhteessa luonnollisella, hauskalla tavalla: seksillä (vieläkin jaksan hämmentyä, miksi facebookissa lasten kakkavaippapäivitykset on luonnollista, mutta seksistä ei ikinä puhuta.
Pyrin syömään monipuolisesti, mutta jos mieli tekee pizzaa niin sitten sitä ostetaan (salaattia kylkeen ja kompensoi kivasti). Herkkupäivän annan itseni pitää kerran viikossa (hui, herkkupäivä kerran kuussa kuulostaa tosi tosi pahalta). Herkuttelupäivänä ei minulla mitään rajaa ole, mitä saan syödä ja kuinka paljon. Suuhun kaikki mitä tekee mieli, oli se sitten ruokaa tai irtaimistoa. Olen huomannut, että nykyään ei edes tee mieli mässätä paljoa. Kun ei ole kieltänyt jyrkästi itseltään mitään, niin ei tee mieli uhmatakaan sääntöjä. Vähän sama efekti kun lapsena kiellettiin koskemasta siihen punaiseen nappiin seinällä. Aivan varmasti sitä näpelöitiin kun vanhemman silmä vältti. Ruoassa sama. Kaikkea kohtuudella, mutta ei piiskata itseämme liikaa. Silloin niitä notkahduksia tapahtuu. :)
MouMou
Ah, ja minä kun niin rakastan haasteita, tehtäviä ja piiskaamista! :D
Samaa mieltä muuten tuosta kakkavaippajutusta. Outoa epätasa-arvoa…
neyehi
Mulla oli aina ennen tapana ostaa “vähän jotain pientä makeaa” lähes joka kaupassakäyntikerralla – joskus lähdin kauppaan ihan vain ostaakseni karkkia sietämättömään makeannälkääni. Sokerinkulutukseni oli ihan älytöntä ja olin suoraan sanottuna aivan koukussa. Viime syksynä eräiden suht makeiden synttäreiden jälkeen lyötiin kaverin kanssa vetoa ja ryhdyttiin yhdessä yli parin kuukauden sokerilakkoon. Ei karkkia, suklaata, jäätelöä, pullaa, keksejä, limsaa, ei yhtään ylimääräistä sokeria. Yritin lakon aikana syödä muutenkin terveellisemmin ja säännöllisemmin sekä lisätä liikuntaa.
Noh, lakko tuli ja meni, ja se onnistui superhyvin. Paino putosi pari kiloa, turvotukset katosivat ja olo oli muutenkin ihan loistava. Ja parasta oli se, että lakko oikeasti auttoi minua löytämään sen kultaisen keskitien herkuttelun ja terveellisen elämän välille. :) Nykyään minulla on yksi herkkupäivä viikossa, en enää ostele hetken-mielijohde-suklaapatukoita kauppareissulla ja syön muutenkin paljon terveellisemmin kuin aiemmin. Maailmanloppu ei kuitenkaan ole sekään, jos joskus ei-herkkupäivänä tehdään lättyjä tai jos juon silloin tällöin lasin kokista – kunhan siitä ei vain tule jokapäiväistä!
Pointtina tässä taisi olla se, että jotkut ihan oikeasti tarvitsevat pientä “kidutusta” ja radikaaleja keinoja löytääkseen balanssin. Minä en ainakaan olisi onnistunut ilman totaalikieltäytymistä ja siitä seurannutta hyvää oloa. :)
MouMou
Ehkä se on se “hei, mähän voin elää ilman tuota pahaa tapaa” -tuntemus, mitä moni tarvitsee. :)
Kati
Aamen! Juuri tämän oivalluksessa on mulla mennyt hetki, mut nyt alkaa jo näyttää valoisammalta. Se on niin jännä miten helposti jostain niinkin viattomasta pienestä ilosta kuin herkkujen syömisestä voi tulla niinkin paha tapa, että se voi johtaa useiden ei-toivottujen liikakilojen tulemiseen, itseinhoon ja yleiseen veltostumiseen.. :-P Nyt tosiaan voiton puolella jo, -2kg, viisi vielä jäljellä.. :-)
MouMou
Oi, tsemppiä loppukiriin! :)
Taija
Täällä olis myös tarkoituksena osallistua! Lähinnä nimenomaan ylimääräisten herkkujen vähentämisen sekä liikunnan ja terveellisemmän ruoan lisäämisen merkeissä! Terveellinenkin ruoka voi olla herkullista, mutta liian usein kallistun niihin epäterveellisiin herkkuihin.
Haaste on tosin tällä hetkellä erityisen hankala, sillä erään kaksilahkeisen takia haluaisin lähinnä hautautua sohvalle viltti kainalossa ja mussuttaa kaikki maailman herkut napaani.. En siis vaadi itseltäni liikoja tällä hetkellä kun mieli on muutenkin maassa, mutta yritän vähitellen lisätä liikuntaa ja tehdä ruoiksi enemmän salaatteja.. Ehkä täältä vielä noustaan – kaikilla osa-alueilla!!
MouMou
Sepä se. Normaalia ruokaa pitäisi oppia arvostamaan enemmän. :)
Juusku
Karkit ei ole onneksi mulle mikään ongelma, mutta valitettavasti ne ei oo niitä ainoita jotka aiheuttavat esimerkiksi elintasoa vyötärölle ja laiskistunutta oloa. Mun ongelma elintason vähentämisessä on kaksi ruoka-ainetta: sipsit ja muut suolaiset herkut sekä olut. Olutta tekee mieli aina työviikon jälkeen, koska se on maultaan niin hyvää ja kun juo olutta niin äkkiäkös haluaakin nauttia vähän suolapalana sipsejä. Siitä se kierre sitten lähtee.
Onneksi on tullut vähän lisättyä tuota liikuntaa, kun keskustassa on niin mukavaa kävellä töiden jälkeen. Pitää varmaan lisätä lenkkien pituutta (eikä pysähtyä myöskään joka kuppilaan) ja söisi vähän terveellisemmin. Ehkä tää tästä vielä joskus :D
MouMou
SIPSIT! Ymmärrän täysin. ;)
Juusku
Pysähdytäänpäs vähän miettimään tätä tarkemmin: sipsithän on tehty perunasta ja peruna on juures eli kasvis eli terveellinen ja kasviksiahan pitäisi syödä puoli kiloa päivässä. Suola on terveellinen, koska elimistö kaipaa mineraaleja. Sipsit ovat siis terveellisiä ja syytä syödä aina kun se himo iskee.
MouMou
Kirjoitan tän muistiin itselleni. <3
Maria
Mä ryhdyin myös kevätherkuksi kuun alussa. :) Pari repsahdusta on tullut, mutta sokeri ja gluteeniviljat karsin pois, kun ei ne tunnu muuta kuin saavan naaman iloisesti kukkimaan. Ja mitä lie sitten tekevätkään kropan sisällä.
MouMou
Jee, hyvä me! Pääasia, ettei luovuta repsahduksen jälkeen. :)