Hehkutin aiemmin tässä postauksessa, kuinka joskus tylsältä vaikuttava kauppa voikin olla oikea aarreaitta. Nyt tuo samainen kauppa eli Silkki Center lopettaa valitettavasti toimintansa Forumissa ja minähän ryntäsin heti hamstraamaan silkkitoppeja. Koska ystäväni Veera, joka on siis putiikin suuri fani hänkin, oli tulossa luokseni kyläilemään, ostin hänellekin muutaman topin. Valkoisia ei riittänyt kuin Veeralle, mutta me molemmat saimme ihanat rubiininpunaiset silkkitopin vain himpun yli kymmenellä eurolla kappale. Aikamoinen alennus tuo 70 % tällaisista aarteista.


Päivän asussani yhdistin silkkitopin ihan vaan farkkuihin ja nilkkureihin. Asua tärkeämpi huomio on kuitenkin se, että nuo hiukseni ovat nykyään ihan jostakin toisesta maailmasta. Ennen niitä ei saanut edes suoristusraudalla noin suoriksi ja nyt niistä on käännetty vain latvat suoriksi. Jotakin kummaa on tapahtunut, kun tukkani tuntuu nykyään tottelevan minua. Paitsi silloin, kun käsken sen mennä taas kiharaan. Pitää muuten pitää puhuttelu tuolle kameralle, kun se itsepäisesti tahtoo tarkentaa jonnekin aivan muualle asukuvissa kuin niihin kasvoihin, joissa se tarkennuspiste on. Räyh, kun ärsyttää!

toppi – Silkki Center

farkut – Liu Jo Jeans (saatu)

vyö – 2nd hand

kengät – Spirit (saatu)

Päädyimme muuten eilen Jonnan kanssa tekemään jotakin varsin hurjaa. Menin suoraan töistä hänen luokseen hedelmäsalaatille ja jumitimme siinä sitten pari tuntia. Jotenkin kuitenkin siitä laiskuuden suosta päädyimme omien sänkyjemme sijaan lähtemään ulos ja suuntaamaan Glödiin. Tuttu baarimikko viihdytti meitä illan ja maistelimme vaikka mitä ihania drinksuja. Törmäsimme paikalla myös Saraan, vaikka meinasinkin saada ensi sydänkohtauksen, kun kyseinen blondi syöksyi kimppuuni. Lähdimme suhteellisen aikaisin kotiin, mutta jotenkin tällä iällä tuollaisesta pikavisiitistäkin baariin voi näköjään saada darran. Koska se nuoruus ja ehtymätön energia katosikaan? :D

Tämän illan aion tosiaan viettää akkujani lataillen ja huomenna alkavaan työviikkoon valmistautuen. Voisin pitkästä aikaa kokkailla itselleni jotakin herkullista kotiruokaa. Ikkunalaudallani odottaa myös muutama uusi naistenlehti, joita en ole muutamaan viikkoon ehtinyt edes avata. Kunpa tämä päivä kuluisi oikein hitaasti matelemalla niin, että huomenna voisi herätä levänneenä ja energisenä. Ihanaa sunnuntaita kaikille!