Nyt on ollut sellainen Kaija Koo -putki päällä, että syytökset omituisesta otsikosta voi lähettää suoraan Kaijan fanipostiin. Jotenkin samat asiat kuulostavat suomeksi paljon todellisimmilta kuin esimerkiksi englanniksi. Lontooksi lauotut rakkaudentunnustukset alkavat olla jo yhtä merkityksetöntä ja hempeää massaa, mutta kun Kaija laulaa: “minä en tiedä mitään kauniimpaa kuin sinä“, se kolahtaa syvälle.

Hempeilystä takaisin hömppäilyyn. Olisin hirveästi tahtonut pukeutua mustaan playsuitiin tänään, mutta sääennuste väitti taivaalta tulevan lunta. Ja niinhän sitä sitten tulikin! Eikö se kevät voisi jo saapua? Sellaiset 10 lämpöastetta, auringonpaiste ja vaikka lempeä sadekin olisivat mieleeni. Ja ei, tämän päivän loskassa ja vesilammikoissa kyntäminen ei ole yhtä ihana asia kuin keväinen, lämmin sade. Sadekeli tai ei, ulkona tarpominen vaati jalkaan kumisaappaat. (Joita varten pitäisi näköjään hankkia huoltoainetta.)

toppi – H&M

bleiseri – Topshop

housut – H&M

sormus – Lapponia

kengät – Jimmy Choo for Hunter

Tällä viikolla olisi sitten edessä ainakin yksi meikkitapahtuma, viimeinen uravalmennustapaaminen ja lauantaina papan hautajaiset. Tämän viikon aikana pitäisi myös selvitä, menikö se ruotsin tentti läpi. Todennäköisyys siihen ei tosin ole järin suuri, mutta uskallan silti toivoa empatiakykyistä tentaattoria. Meidän luonnontieteilijöiden kanssa kun sellaista tarvitaan kuulemma usein akademisk svenska -kurssista puhuttaessa. Jännä juttu, kun esseeotsikot ovat sitä tasoa, että niistä on vaikea kirjoittaa ilman kirjallisuutta edes suomeksi.

Palaillaanpa taas huomenna paljon paremmilla fiiliksillä. Tällä hetkellä nimittäin luultavasti avaudun jossakin keskustan kahviloista kovaan ääneen ystävälleni siitä, miksi ihmisen pitää saada päähänsä huonoja ideoita ja miksi se ihminen vielä toteuttaa ne sen suurempia pohtimatta ja punnitsematta!:D