On aika startata naisellistumisprosessin toinen osa. Ensimmäisessähän käsittelin pintapuolisesti vartalonhoitoa sekä hiustenlaittamista, nyt keskitytään kasvohoitoon sekä meikkaamisen saloihin. Niin ja vähän ehkä naisen parhaaseen aseeseen eli kynsiin. Toivottavasti tykkäätte!

Ne, jotka odottivat meikkiosiota, joutuvat odottamaan vielä hetken lisää. Ennen kuin ruvetaan taiteilemaan, on nimittäin hoidettava pohja kuntoon. Kasvojen ihon hoitaminen on eräs tärkeimpiä naiseusrutiineja mitä tiedän. Valitettavan moni siinä huijaa nukkuen meikit naamassa, haistattaen pitkät tärkeille kosmetiikkatuotteille, eläen epäterveellisesti tai polttaen tupakkaa, mutta omatpa ovat ihonsa. Keski-ikäisenä voi tosin vähän harmittaa, kun on nuorena ollut typerä.

Kasvojenpuhdistuksesta puhuttaessa lasketaan mukaan myös kaula. Eli kaikki pesut, kasvovedet ja voiteet levitetään kaulalle asti ellei toisin mainita. Kasvot (joihin nyt siis sisällytän myös kaulan, mutta en jaksa mainita sitä joka kerta erikseen) puhdistetaan joka aamu ja joka ilta. Tuotteet valitaan oman ihotyypin mukaan, mutta peruskaava on suunnilleen sama ellei harrasta kaksoispuhdistusta tai muuta hyvänlaatuista hifistelyä. Ensin iho puhdistetaan, sitten poistetaan mahdolliset meikkirippeet meikinpoistoaineella, sen jälkeen taputellaan iholle kasvovesi ja lopulta silmänympärysvoide sekä kasvovoide. Aamulla käytetään päivävoidetta ja illalla luonnollisesti yövoidetta.

Kerran viikossa kasvojen kuoriminen ja kasvonaamiolla hemmotteleminen tekee myös hyvää iholle. Täsmätuotteiksi voi hankkia lisäksi kasvoseerumin omiin erityistarpeisiin sekä finnipuikon taltuttamaan ne valkopäiset p*skiaiset, joista valitettavasti joudumme vielä teini-iänkin jälkeen kärsimään. Toiset enemmän, toiset vähemmän.

Ja sitten niihin meikkileikkeihin! Olen “vähemmän on enemmän” -meikkifilosofian kannattaja, joten meikkiosuudesta tulee todellakin vain pintaraapaisu. Helppo perusmeikki syntyy hyvin meikkipohjan päälle, joka on oman ihon kunnon ja vuodenajan mukaan heleyttävä päivävoide, meikkivoide tai vain ihon epäkohtien kuten finnien piilotus. Ihmiskohtaista, jälleen kerran. Tasaiselle tai tasaiseksi hämätylle iholle lähdetään sitten rakentamaan meikkiä.

Minusta kauniiseen meikkiin riittää usein ripsiväri ja kulmakarvojen huolittelu. Ripsiväriä suditaan maun mukaan joko pelkkiin yläripsiin tai sekä ylös että alas. Kulmakarvojen huolitteluun riittää joillakin onnekkailla vain kulmien harjaaminen muotoon, me toiset joudumme paikkailemaan epäsymmetrisiä kulmiamme tai muuttamaan hieman “väärän” väristen kulmakarvojemme väriä joko kulmakynällä, mattapintaisella luomivärillä tai jopa kestovärjäksellä tai -pigmentoinnilla. Silmien jälkeen voikin sitten päättää, sipaiseeko vain huulille kosteuttavaa huulirasvaa vai tuntuisiko huulikiilto tai jopa huulipuna enemmän omalta jutulta. Usein neuvotaan korostamaan joko silmiä tai huulia, mutta jälleen kerran olen sitä mieltä, että molempiakin voi korostaa tyylikkäästi. Perusmeikki viimeistellään poskipunalla, joka tuo kasvoille raikkautta. Tämä tosin on se perusmeikin elementti, jonka moni punakkuuteen taipuvainen meikkaaja jättää pois. Nimimerkki kokemusta on.

Äsken luettelemani perusmeikin voi helposti muokata vaikkapa iltameikiksi tai erityyliseksi päivämeikiksi. Ohut rajaus tuo heti silmiä enemmän esille ja jo läpinäkyvn huulikiillon vaihtaminen värilliseen muuttaa kasvojen ilmettä. Meikkileikeissä tärkeintä on kokeileminen. Miltä jokin väri saa silmiesi värin näyttämään? Entä miten tietty huulipunakoostumus pysyy huulillasi? Nämä asiat oppii valitettavasti vain kokeilemalla.

Usein kehotetaan korostamaan meikillä parhaita puoliaan ja häivyttämään niitä huonompia. Minä en henkilökohtaisesti usko tällaiseen soopaan, kuten en myöskään vartalotyypin mukaan pukeutumiseen tai muihin inhottaviin sääntöihin, joilla koetetaan rajoittaa ihmisen vapautta valita. Toisena päivänä voi korostaa meikillä silmiään ja toisena huulia. Jonakin päivänä voi tuoda esiin poskipäät ja toisena maalata itselleen pyöreät nukkeposket. Meikkien kanssa saa ja pitää kokeilla erilaisia tyylejä, jotta löytää sen, jossa viihtyy. Eikä sitä välttämättä tarvitse edes löytää, jokainen päivä voi olla erilainen meikkipäivä.

Tartun silti näihin kasvojen “huonoihin puoliin” sen verran, että jos ne häiritsevät elämää, niitä kannattaa opetella häivyttämään. Itselläni esimerkiksi on sellaiset geenit, että silmänaluseni ovat tummat riippumatta nukuttujen tuntien määrästä. Niinä päivinä, kun peilistä katsoo pandakarhu, peitän tummat silmänaluseni. Muita yleisiä kriisikohtia kasvoissa ovat iso nenä (voi pienentää optisesti varjostuksilla), huono iho (hyvä meikkipohja hämää paljon) ja silmien koko (rajauksella voi kikkailla uskomattoman paljon). Naistenlehdet tai kosmetologi auttavat näiden ns. ongelmakohtien kanssa, jos ne alkavat häiritä liikaa. Lähes kaikkeen löytyy nykyään helppo apu.

Sitten siihen minulle heikoimpaan kauneusalueeseen eli kynsihuoltoon. Kävin ensimmäistä kertaa elämäni aikana manikyyrissa vasta muutama viikko sitten, joten niistä en osaa oikein kertoa mitään. Sen verran kuitenkin tiedän, että kynnet pitävät öljystä, samoin kynsinauhat. Kynsiä voi vahvistaa siihen tarkoitukseen valmistetulla kynsilakalla ja niitä noi koristella värilakoilla. Lakkojen lisäksi voi tietysti käyttää kynsitimantteja, -tarroja ja muita ihmeellisyyksiä. Laiskan naisen kannattaa harkita rakennekynsiä tai vastaavia, ne kun pysyvät jopa viikkoja hyviä ennen kuin ne pitää huollattaa.

Itse kuulun niihin ihmisiin, joile on tärkeintä, etteivät kynnet ole tiellä eli liian pitkät ja että ne näyttävät terveiltä. Siksi viilaan kynteni kerran viikossa ja aina silloin, kun niihin tulee jokin kolo, halkeama tai muu “ongelma”. Pyrin myös pitämään kaikki kynnet samanmittaisina, jotta ne eivät näytä hassuilta. Piitä sisältävät kalkkitabletit ovat yksi ns. taikakeino kynsien kunnon ylläpitoon. Myös kynsinauhoja on hyvä muistaa huoltaa työntelemällä niitä vaikka käsirasvauksen yhteydessä alaspäin.

Nyt, kun on saatu kroppa ja kasvot kuntoon, siirrytään siihen, millä se kroppa verhotaan. Omaa tyyliä voi korostaa yhtä lailla meikillä kuin pukeutumisellakin. Minun mielestäni punaiset huulet ja blondi tukka eivät tehneet Marilynia, siihen tarvittiin myös eräs mekko. Naisellistumisoppaan viimeisessä osassa etsitään omaa tyyliä.

(kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä)