Sain aikaiseksi käydä katsomassa entisen lukioni Stage-ohjelman voittomusikaalin vasta eilen, kun oli viimeinen näytöspäivä. Onneksi menin kuitenkin edes silloin, sillä musikaali oli vielä parempi kuin mitä olin uskaltanut odottaa. Linnanmäen Peacockin lavalla esitetty Silmistä pois -musikaali päästi ääneen (ja liikkeeseen) Tampereen yhteiskoulun lukion nuoria taitajia. Koko näytöksen ajan tuntui siltä, etten katsellut musikaalia, jossa on muutama päähenkilö ja taustahahmoja. Kaikilla hahmoilla tuntui olevan tärkeä rooli ja laulutaidot olivat lähes kaikilla yhtä huikeat. Ainoa pieni miinus tulee musikaalin loppuratkaisun angstisuudesta, joka tosin sekin sopi musikaalin teeman luonteeseen.

Ymmärrän nyt Stage-ohjelman aikana hoetun “olisittepa olleet paikan päällä kuulemassa” -mantran. Välillä unohdin, että lava on täynnä nuoria lukiolaisia eikä teatterialan ammattilaisia. Oloni on kuin suurperheen äidillä, joka on jopa vähän liian ylpeä lapsistaan. Tuntuu mahtavalta, että olen itse saanut aikanaan kunnian opiskella tässä ilmaisutaidon lukiossa, jonka uumenissa opiskelee vuosittain sellainen persoonien kirjo, ettei sitä usko ennen kuin sen näkee. Kiitos TYK!

Nimim. “pakko hankkia zoom-objektiivi tähän Olympukseen”