KAUPALLINEN YHTEISTYÖ / XPLORA

Vihdoinkin niitä Xplora-kokemuksia, joita aina Instan puolella kysellään. Varaudu kilometripostaukseen, sillä sanottavaa riittää. Mietin tätä aihetta aktiivisesti jo muutama vuosi sitten, kun poika oli vasta päiväkodissa. “En tahdo antaa noin pienelle lapselle älypuhelinta.” Aloin kuitenkin nöyrtyä tuohon trendiin ja mietin jo tyhjentäväni vanhan puhelimeni, asettavani siihen kaikki maailman estot ja hankkivani pojalle puhelinnumeron, jota en jakaisi kuin sukulaisille. Silti mietin, miten vain yhden kaverin tarvitsisi vinkata koulun pihalla, kuinka asetettu ruutuaika kierretään ja estot puretaan.

Ehkä lapsi ei tarvitsisi vielä puhelinta? Erään läheltä piti -eksymistilanteen jälkeen kuitenkin käänsin kelkkani täysin. Halusin todellakin lapselle puhelimen ja vieläpä sellaisen, jota olisi vaikea hukata tai unohtaa kotiin. Tässä postauksessa kerron tarkemmin syitä, joiden vuoksi hankimme kellopuhelimen, mutta myös kokemuksia sen käytöstä nyt ensimmäisen kouluvuoden jälkeen. Postauksen lopusta löytyy Xplora-alennuskoodi tai oikeastaan erityinen alennussivu, jonka kautta säästää monta kymppiä kellon hinnasta.

Xplora-kokemuksia eli miksi meille lopulta valittiin kellopuhelin?

Lopultakin tuohon kysymykseen on varsin yksinkertainen vastaus. Halusimme 7-vuotiaalle lapselle pääasiassa nimenomaan puhelimen eli laitteen, jolla voi soittaa ja johon voi soittaa. Monissa tuttavaperheissä huoltajan vanha älypuhelin tyhjennetään ja annetaan lapselle niin sanotuksi ensipuhelimeksi. Se oli minunkin suunnitelmani alkuun, kunnes pojan isä äkkäsi Xploran mainoksen Facebookista. Kurkkasin sivuston läpi, tutustuin 4–11-vuotiaille lapsille suunnattuun keksintöön ja jätin asian muhimaan. Sitten kellopuhelinmainoksia alkoi ilmestyä omaankin fiidiini. Porkkanana vielä eteeni osui 30€ arvoinen Xplora-alennus, johon vaikuttajilla törmäsin. Se tuntui isolta alennukselta yli 100€ maksavasta kellosta.

Turvallisuus kiinnitti mielenkiinnon

Minut Xplora vakuutti ehdottomasti turvallisuudella. Pojan kaveripiirissä, joka koostuu suunnilleen 6–10-vuotiaista pojannassikoista, lähetellään WhatsAppissa joskus pelottavia videoita. Viimeisin video, joka jäi häiritsemään erästä tuttavaperheen lasta viikoksi, kiersi ensin ala-asteella isompien lasten keskuudessa ja päätyi lopulta pienempien lasten silmiin juurikin WA-ryhmän kautta. Tiedän, että lasta ei voi suojella kaikelta pahalta, mutta se on iso askel kohti turvallisempaa elämää, ettei häiritsevää sisältöä pompi silmille ihan viikoittain eikä siihen törmää vahingossa netissä. Kellopuhelimen avulla voi keskittyä oleelliseen eli soittamiseen ja viestittelyyn. Koen, että koulun alkaessa otetaan suuri askel kohti aikuisuutta, mutta internet-yhteyden ja selaimen puuttuessa tuo askel jää ehkä pienemmäksi ja lapsella säilyy lapsen mieli edes vähän pidempään.

Jännitin ensin, kuinka saan ”myytyä” lapselle idean kellopuhelimesta, kun suurella osalla kaveriporukkaa on kuitenkin älypuhelin. En lopulta tilannut kellopuhelinta, vaan päädyimme sopimaan Xploran kanssa yhteistyöstä, sillä brändi sopii arvoihini. Ilahduin kellopuhelinehdotuksen saamasta vastaanotosta lapseltani, sillä en ollut äkännyt, että poikahan rinnastaa kellopuhelimen älykelloon eikä älypuhelimeen. Hän on välillä lainannut minun kelloani ja ihaillut sitä omassa ranteessaan. Nyt hän ihailee omaa, kauniin sinistä X5 PLAY -kellopuhelintaan ja esittelee sitä kaikille ylpeänä. Hänen luokallaankin on kuulemma useita samanlaisia, tärkeänä huomiona tosin, että tyttöjen kellot ovat pinkkejä. (Jep, värien jaottelu sukupuoliin valitettavasti vain vahvistuu ala-asteella.) Värejä karttavalle tai Batmania fanittavalle on tarjolla kellosta musta versio.

Xplora – aina mukana menossa

Eräs syy, miksi päätimme, että lapselle pitäisi hankkia nimenomaan kellopuhelin, tuli lapsen isältä. Hän on elämänsä aikana tiputellut kalliita älypuhelimia asfalttiin useammankin kerran, joten oli luonnollista, että juuri hänelle tuli mieleen seuraava asia. Toisin kuin älypuhelin, käteen kiinnitetty kello ei lipsahda esimerkiksi leikkipuistossa kiipeillessä taskusta maahan tai rannalla leikkiessä laiturin lautojen raosta veteen. Tokihan jokainen meistä opettelee aikanaan pitämään huolta puhelimesta, mutta fakta on, että välillä puhelimen on lykännyt nopeasti jonnekin, mistä se putoaa helposti. Vaikka olisi kuinka huolellinen, puhelintaan saattaa päätyä onkimaan vessanpöntöstä, kun sen on hetkeä aiemmin lykännyt housujen takataskuihin ja unohtanut sitten sen olemassaolon. Tähänkin kelloon myydään extra-turvaksi sekä suojakalvoa että lasitakuuta, meillä on varmuuden vuoksi molemmat.

Sijainnista puheen ollen

Omat vanhempani kasvattivat minut 90-luvulla eli aikana, jolloin lähdin kesällä ystävien kanssa ulos aamupäivällä ja palasin kotiin illalla ennalta sovittuun aikaan. Sillä välillä vanhempani luottivat minun olevan siellä, minne sanoin meidän menevän. Toisinaan rakensimme majaa keskelle koskea, vaikka meidän piti olla ystäväni luona leikkimässä. Xplora-kellopuhelin lähettää signaalia käyttäjänsä sijainnista koko ajan niin, että vanhempi voi halutessaan tarkistaa lapsen (eli käytännössä kellon) sijainnin omasta sovelluksestaan.

Aikuisen sovelluksessa voi määritellä myös turva-alueen, jolta poistuminen aiheuttaa hälytyksen huoltajan sovelluksessa. Me emme tosin tätä ominaisuutta juurikaan käytä, sillä lapsi ei saa vielä kulkea yksin kaupungilla. Meillä on molemmilla pojan isän kanssa oma sovellus, jonka kautta voimme lähettää viestejä kelloon ja vastaanottaa niitä. Sovelluksessa voisi myös määrittää kelloon hälytyksiä/muistutuksia tai asettaa kellon ns. passiiviseen tilaan, jolloin se näyttää vain kellonajan. Moni asettaa kuulemma tämän tilan koulutuntien ajaksi päälle.

Ensimmäisten kouluvuoden jälkeiset fiilikset

Ensimmäiset koulupäivät sujuivat kivasti ja opettelimme kellorutiinin. Se laitetaan yöksi lataukseen ja puetaan koulupäivän ajaksi ranteeseen. Sekä minun että pojan isän luona on oma laturi, onneksi niitä myydään erikseen eikä tarvitse aina muistaa pakata perjantaina laturia mukaan toiseen kotiin. Poika vastaa hyvin puhelimeen eikä soittele turhia puheluita iltapäiväkerhosta tai kuulemma muutenkaan pöllöile kouluaikana esimerkiksi kellon kameran kanssa.

Ainoat päivät, kun poika on pyytänyt älypuhelinta, koska “kaikilla muillakin on”, ovat maanantait iltapäiväkerhossa. Silloin vietetään pelipäivää ja omalla puhelimella saa pelata. Nykyään kuitenkin pelipäivien hohto alkaa laantua ja eräänäkin sateisena maanantaina poikani löytyi hiekkalaatikosta mutakuopasta onnellinen hymy kasvoillaan. Lapsen ikätoverit vieressä kertoivat, ettei heitä kiinnostanut pelata, kun oli vettä ja hiekkaa tarjolla. Niinpä aikuiset, mietitään sen lauseen syvintä sanomaa.

Kuinka pitkään kellopuhelin korvaa älypuhelimen?

Tulevaisuutta miettien olen jo etukäteen tyytyväinen, ettei kellopuhelinta tee mieli selailla esimerkiksi koulumatkalla tietä ylitettäessä. Jossakin vaiheessa lapsi alkaa lukea koulutiensä yksin ja ihan rehellisesti sanoen pelkään enemmän puhelimen tuijottamista liikenteessä kuin liikennesääntöjen unohtamista. En silti tiedä, koska koettaa hetki, että poika saa oman älypuhelimen. Ei ainakaan nyt tokaluokan alussa. En osaa sanoa, mitkä ominaisuudet puhelimessa olisivat ne ratkaisevat, joiden perusteella puhelinta “tarvittaisiin”.

Kotona ja pidemmillä matkoilla poika saa pelata esimerkiksi minun puhelimellani tai vanhalla pelipuhelimella, jossa ei ole SIM-korttia, ja leikkitreffit ja vastaavat sopivat edelleen lasten vanhemmat keskenään. Jos kesken Roblox-pelin tai vastaavan halutaan samaan joukkueeseen, poika voi vaikkapa soittaa pelikoodin kamulle ja he voivat pelata samassa joukkueessa. Tätä tapahtuu ehkä kerran kuussa. Jään siis seuraamaan tilanteen kehittymistä ja toivon etten joudu vielä opettelemaan älypuhelinten ruutuaikojen ja selainasetusten kiemuroita tokaluokkalaisen kanssa.

Kiinnostuitko kellosta? Suosittelulinkkini kautta saat 30€ alennuksen Xplora X5 PLAY -kellopuhelimesta. Osta omasi täältä! ⌚️