Hei, te ihanat. Kiitos edelliseen postaukseen jättämiinne pitkiin kommentteihin. Tämän päivän aihe on positiivinen, sillä syksyn saavuttua alkuviikosta löysin sisältäni sen innostuksen, jota olen koko kesän turhaan etsinyt. Poissa on tukala olo ja määrittämätön ahdistus katosi lähes kokonaan. Siihen auttaa ehkä sekin, että kalenterissa odottaa kivoja asioita, joita voi odottaa.

Olen viimeisen kahden vuoden aikana yöpynyt enemmän hotelleissa kuin koskaan. Pandemian ja myöhemmin sodan tahraama arki kaipasi normaalia enemmän irtiottoja, joten parin kuukauden välein lähdimme lähelle-kauas joko poikaystäväni tai poikani kanssa. Lohja Spa on aina hyvä kohde, samoin Tampere. Siellä olemme yöpyneet mm. Tornissa. Kakolassa taas kävimme Veeran kanssa. Toki viihdymme edelleen myös maalla pappalassa, luonto on tärkeä osa hyvinvointiamme.

Mutta hei, hypätään hetkeksi risteilytunnelmiin! Olin joskus ohimennen luvannut lapselle, että tottakai lähdetään joskus risteilylle. Sitten eräänä päivänä sähköpostistani löytyi Club One -tarjous ja muistin lupaukseni. Starttasimme siis kesäloman 22 tunnin risteilyllä Europalla. Poika oli niin innoissaan tulevasta laivamatkasta, että tuskin nukkui edellisyönä. Sovimme, että laivalla herättyämme syömme aamiaisen. Sen jälkeen muu risteilykansa poistuu yleensä maihin (Tallinnaan), mutta me suuntaamme kylpyläosastolle, joka on luultavasti aika tyhjä. Olin oikeassa, olimme pitkään siellä ihan kaksin. Viihdyimme myös leikki- ja pelihuoneessa, leikkihuoneessa en tosin kehdannut kuvata muiden lasten vuoksi.

Ostin itselleni risteilyltä muiston ja samalla pitkästä aikaa jotakin uutena. Guessin Chanel-henkinen pikkulaukku on suloinen ja sopii asuun kuin asuun. Poika taas käytti lahjaksi saamansa rahat LEGO-pakettiin, jota alettiin kasata jo pienessä hytissämme. Tämä miniristeily on siitä mukava, että laiva saapuu satamaan illalla, joten laivassa nukutaan, kun se ei ole liikkeellä. Tuntuu ajatuksena jotenkin turvalliselta, kun ei tarvitse jännittää merenkäyntiä. Otin meille suosiolla A-luokan hytin ikkunalla, sillä jostakin syystä iän myötä umpinaiset hytit ovat alkaneet aktivoida outoa suljetunpaikankammoa. Ihan kuin korkeanpaikankammo ei olisi riittänyt, mutta sitä se vanheneminen teettää. 😅