LILY-TAKKI SAATU / DIDRIKSONS

Tähän aikaan vuodesta jokainen puolituttukin kyselee joulusuunnitelmiani. Tai siis joulusuunnitelmiamme, sillä eroperheessä (vihaan tuota sanaa) juhlapyhät saattavat aiheuttaa suuriakin riitoja. Meillä ei toistaiseksi ole sitä tilannetta, koska kuvioissa ei ole uusia kumppaneita (vihaan tuotakin sanaa), joten vietämme joulua yhdessä. Se, mikä on jo päätetty, on aattoillan ohjelma. Poikani kummitäti kutsui luokseen viettämään joulua, joten olen aattoillan poikien kanssa Nöpsyn isän suvun kanssa. Se, mitä sitä ennen tapahtuu, onkin sitten suuri mysteeri.

Maailman ihanin työkaverini Sara käski valitsemaan joulun lomapäivät tänäkin vuonna ensin, koska minulla on lapsi, mutta ihan suoraan sanoen se ei olisi ollut minusta reilua, kun pelaamme pojan isän kanssa niin hyvin yhteen, että voin käytännössä lomailla koska vaan. Niinpä muut valitsivat pyynnöstäni ensin ja minulle jäi aattoa seuraava viikko. Teen siis töitä 23. joulukuuta asti, mistä alkaa tammikuun puolelle asti kestävä loma. Toki esikoulu suljetaan jo aattoa edeltävällä viikolla, mutta teen siitä aattoon asti töitä etänä niin, että pikkumies on kanssani kotona.

En ole varma, mikä aaton tilanne on oman sukuni luona, sillä äitini on valmiudessa tekemään töissä juhlapyhiä, jotka pienten lasten vanhemmat viettäisivät mieluusti lastensa kanssa. On kuitenkin olemassa se mahdollisuus, että vanhempani viettävät joulua kaksin, jos siskonikaan ei mene käymään. Toivottavasti menee, sillä jotenkin tunnen viiltävää tuskaa, kun mietin eläkeläisvanhempiani kaksin jouluna. He ovat niin tottuneet, että vähintään minä olen useita päiviä siellä apuna, riesana ja seurana. Voisin tietysti mennä tekemään aattoviikon työpäivät sinne, jolloin voisin auttaa myös jouluvalmisteluissa, mutta en ole jotenkin päässyt vielä ajatuksissani sinne asti.

Joka tapauksessa olen tässä vaiheessa vuotta todella kiitollinen tästä pitkästä, ihanasta syksystä, mutta ilahduin kieltämättä Helsingin keskustan joiuluvaloista ja Stockan jouluikkunasta, jotka aiemmin tällä viikolla näin kävellessäni illalla kotiin. Keltaiset lehdet, jotka peittävät maan paksuna kerroksena, ovat sielunmaisemani, mutta nyt kaipaan jo lunta ja sen mukana saapuvaa valoa. Toki pimeydessä loistavat kausivalot ovat ihania, mutta liika pimeys on liikaa. Onneksi nämä kuvat otettiin “lehtisateen läpi”, koska näytän järjettömän väsyneeltä.

Millaisia joulusuunnitelmia teillä on? Kotona, töissä vai kylässä? :)