Vietin viime viikolla kokonaisen vapaapäivän eräässä suosikkikaupungissani eli Tampereella. Taktikoin junamatkan sellaiseen vuorokaudenaikaan, että junassa olisi väljää. Valikoin taaimmaisemman paikan vaunusta, ja varmistin vielä, että minun vaunussani olisi vähiten ihmisiä. No, ainakin lipunostovaiheessa oli. Olo oli yllättävän turvallinen, sillä ihan lähelläni ei istunut ketään. Vähän harmitti, kun tykkään yleensä ottaa junaan evästä, mutta en jaksanut säätää maskien kanssa, vaan pidin samaa koko matkan ja jätin syömisen muille. Tampereella suuntasinkin heti syömään.

Kauppakeskus Ratina on noussut nopeasti lempparipaikakseni ja sieltä bongasin nopeasti Ciao! Caffen salaattitiskin. Fetasalaatin kylkeen ostin vielä vihersmoothien. Jo tämä kombo olisi tehnyt minut onnelliseksi, mutta huomasin pöytäni vieressä hyllyn, josta sai lainata kirjoja. Päädyin sitten ruokailemaan pitkän kaavan mukaan uppoutuen samalla jännityskirjaan. Onneksi kahvilassa ei ollut lisäkseni juuri ketään! Istuin nimittäin paikallani 1,5 tuntia. Hupsista! Kuinka niin viihdyn itsekseni vähän liian hyvin?

Eräs vierailun kohokohdista oli Palmroth Originalin Showroomin avajaiset, joihin sain Nooran kanssa kunnian osallistua kutsuvieraana muutaman muun kollegan kanssa. Ihailimme menneiden vuosikymmenten Palmrotheja ja kuolasimme tulevien mallistojen kaunottaria kilvan. Osoitteesta Aleksis Kiven katu 30 löydät kotimaisen kenkätaivaan, jossa ammattilaiset löytävät juuri sinulle sopivan lestin, koron, varren ja materiaalin. Oi, ne materiaalit!

Lähitulevaisuudessa lanseerataan Palmroth Vegtile -materiaalista valmistetut nilkkurit, joiden malli on u-pe-a. Niiden yhteistyössä italialaisen materiaalinvalmistajan kanssa kehitetty materiaali on vastuullinen valinta, sillä sen valmistuksessa on käytetty sekä kierrätettyä polyesteriä että maissiöljypohjaista bio-polyuretaania. Kengät ovat superkevyet ja niiden pinta kiilloltaan mieletön. Minulla on käsissäni oma nilkkurisuosikkini (eri materiaalista) eli traktoripohjainen kenkä karvavuorilla ja pohjalla, jolla selviää Suomenkin talvesta. Kenkä ilmestyy myyntiin Palmroth Shoppiin ihan lähiaikoina.

Kuten aina Nooran kanssa treffatessamme, otamme pikaisen asukuvat toisistamme. Ihailimme yhdessä alkusyksyn ruskaa ja vaihdoimme tuoreimmat kuulumiset. Mietimme, näemmekö edes joulun pressitapahtumissa samassa kaupungissa vai olemmeko siinä vaiheessa vuotta jo kotiarestissa viruksen jyllätessä. Minun ottamani kuvat Noorasta näet täältä ja kaupan päälle saat vielä postauksesta kasan Tampere-vinkkejä. Omat asukuvani ovat vielä jemmassa, sillä niihin liittyy pieni paljastus. Ei onneksi tarvitse odottaa kuin muutama päivä enää asian kanssa.

Junamatkalla takaisin ihailin ilta-aurinkoa junan ikkunasta. Juna heilahteli allani ja minä kuuntelin dekkaria BookBeatista. Eri äänikirjasovellusten testailun jälkeen jumituin taas BookBeatiin, mutta vaihdan yleensä Storyteliin siinä vaiheessa, kun vanhoille(kin) asiakkaille tarjotaan seuraava kuukausi eurolla. Nextorya pitäisi kaivella vielä lisää, josko löytyisi kirjasarjoja, joita muissa palveluissa ei vielä ole. Kyllä, olen koukussa äänikirjoihin.

Niin, ja maskikyttääjille tiedoksi, että vain yhdeltä kanssamatkustajalta puuttui junassa maski! Ei silti kytätä muita, eihän? :)