Suklaabrowniet pelastivat karkkipäivän
“Äiti, mitä sä ostit mulle karkkipäivän karkeiksi?”
“FAAAK!”
Ja niin syntyi ajatus ratsata kuiva-ainekaapit läpi inspiraation toivossa. Onneksi tähän kolmen(!) raaka-aineen suklaabrowniereseptiin voi luottaa silloin, kun äiti ei todellakaan ollut kaupassa hereillä eikä todellakaan yli 20 000 askeleen päivän iltana jaksa lähteä enää kauppaan uudelleen. Onneksi aina voi leipoa.
Suklaabrowniet (neljälle)
1,5 dl suklaa-hasselpähkinätahnaa
1 muna
0,75 dl vehnäjauhoja
Hengitä syvään ja kerro lapselle, että tänään ei syödäkään karkkeja, vaan äiti tekee uunissa jotakin vielä parempaa. Pane uuni lämpiämään 180 asteeseen. Kutsu lapsi mukaan keittiöön, ainakin nuolemaan lusikka. Sekoita kulhossa suklaatöhnän joukkoon muna. Lisää jauhot käännellen. Anna lusikka lapselle, joka on kysynyt sitä viimeisen kolmen minuutin sisällä noin sata kertaa.
Levitä taikina pieneen, leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Sitä tulee niin vähän, ettei taikina riitä reunasta reunaan, vaan voit muotoilla siitä ympyrän, joka on n. 15cm halkaisijaltaan. (Oma vuokani on halkaisijaltaan 18cm.) Voit levittää taikinasta ympyrän myös leivinpaperin päälle uunipellille, sillä taikinan pitäisi olla niin jämäkkää, ettei se leviä paistamisen aikanakaan uunissa.
Paista brownieita uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Lukekaa yhdessä kirjaa, kun brownie on uunissa. Anna herkun jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja tarjoa se sitten vaniljajäätelön kanssa. Niistä meidän suosikkimme on edelleen Ingmanin Choice-soijavaniljajäätelö. Se on täydellistä! Ei muuten paljon karkkeja kaivattu tämän herkun jälkeen, koostumus on tässä jotenkin aivan ihana. Herkuteltavaa riitti meille kahteen kertaan.
Onko muilla lapsellisilla muuten karkkipäivä käytössä vai onko se konseptina jotenkin vanhentunut? :)
Lettu
Oon niin lapsellinen, että mulla on karkkipäiviä aina silloin tällöin, vaikka ei pitäis 🙄 Nyt alan ryhdistäytymään…🤣
Iina M.
Haha! Munkin ehkä pitäis! 🙊🍩
Nicky
Minusta karkkipäivä on tosi hyvä konsepti. Ei syödä koko ajan, mutta kohtuudella joskus, joten karkeista/sokerista ei myöskään tule mitään mörköä.
Iina M.
Sitä mörköä itsekin pelkään. En kuitenkaan halua pelotella liikaa hammaspeikoilla ja epäterveellisyydellä. Syömishäiriöt ja kieroutuneet suhteet ruokaan syntyvät joskus niin pienestä. Lohtusyöjänä olisi ihana, jos osaisi opettaa oman jälkikasvun fiksummaksi. 😞